Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Veli Itäläinen
Venäläinen gangsta-rap on vitutusta, parodiaa ja ihan oikea elämänfilosofia.
Venäjän musiikkielämää aktiivisesti seuraavalle Krovostok on tietysti jo aivan passé, mutta jos joku musiikki kestää kuuntelua vielä viiden vuoden jälkeen, se on kolumnin arvoinen aihe.
Moni ottaa yhtyeen, jonka nimestä tulee assosiaatioita niin vereen (”krov”), itään (”vostok”) kuin Woodstock-festivaaliin vitsinä – siis ikäänkuin Notkean rotan venäläinen versio. Vai miten muuten voi ymmärtää lähes kuuden vuoden takaisen ensilevyn kappaleen ”Hummeripitsa”:
…ovi putoo ja kytät todistajineen ryntää sisään / sängyn alta uzin ja kalashnikovin tää jätkä vetää, / kaksin käsin, kiskomatta kyrpää perseestä ammun vieraat ja tulen, / tekee mieli teetä ja pitää liueta kämpästä, et vältän ansat kyttien…
Yhtyeen muodostavat ilo ja Feldman eivät tule mistään ghetosta vaan Moskovan taidepiireistä. Krovostok on kuitenkin paljon enemmän kun vain gangsta-rap-parodia. Itse asiassa elämä Venäjällä on usein niin raa’an absurdia (ja raaka todellisuus voi koskettaa maassa ketä tahansa, täysin asemasta riippumatta), että parodia on usein vain varjo todellisuudesta, tai sitten kertoo siitä jotain.
Esimerkiksi kappale ”Žest” samaiselta ensilevyltä jos ei lanseerannut, niin ainakin teki paljon levittääkseen tätä arkipäiväisen tylyyden ja vitutuksen kokemusta kuvaavaa slangisanaa. Kirjakielessä žest tarkoittaa elettä, mutta slangisana on pikemminkin johdos adjektiivista žestoki, joka tarkoittaa raakaa tai julmaa. Kappaleessa tämän määreen saavat mitä moninaisemmat kokemukset, esimerkiksi matkustaminen ilman vuodevaatteita platskart-luokassa, teollisuuspirtun käyttäminen krapulalääkkeenä ja kutsumattomat vieraat, jotka astuvat pelikonsolin päälle.
Eniten minua on kuitenkin koskettanut vuonna 2006 ilmestyneen kakkoslevyn kappale ”Delata”.
voi delata syöden kotona turkin alla rasvaisia sardiineja / voi delata syvässä unessa näkemättä unia / voi delata törkeästi rikkoen oikean käden sääntöä vastaan / voi delata kun kevät kaikki ympärillä huumaa
ja myös
voi delata asetellen levareille rariteettivinyyliä / voi delata joidenkin tuntemattomien kusipäiden syystä / voi delata seuraten mielenkiinnolla kotieläinten kiihkoa / voi delata banaalisti hengittäen sisään jotain oksennettua / voi delata kertoen iloisille jätkille uutta anekdoottia / voi delata leikaten ravintolassa veristä entrecôtea
Mutta hookiin sisältyy varsinainen elämänfilosofia:
voi delata lyhyesti sanoen milloin vain ja miten tahansa / joten tunne itsesi vapaaksi niin pian kun mahdollista / en halua pelotella ketään enkä ilmeisestikään myös suosittele mitään / vaan vitut kaikesta ja siinä teille kaikki tänään
Suomen evankelis-luterilainen kirkko kätkee kuoleen arkkuun, Venäjän ortodoksien hautajaisissa kasvot ovat näkyvillä. Ennen kun muutin Venäjälle en ollut nähnyt koskaan kuolevaa enkä kuollutta. Venäjällä näin molempia jo heti ensimmäisenä vuonna aivan arkipäiväisissä tilanteissa – verisen auto-onnettomuuden, sydänkohtauksen metrossa, verikuplia pursuamassa auton alle jääneen humaltuneen kodittoman suusta. Myöhemmin näin myös verilammikon marraskuisen Pietarin kadulla ja pressulla peitetyn aktivistitoverin.
Elämän ennakoimattomuus ja mahdollisuus sen äkilliseen loppuun milloin tahansa on keskeinen osa venäläistä sielunmaisemaa. Pari vuotta sitten ilmestynyt Krovostokin kolmas levy ei enää innostanut ketään, mutta on merkityksetöntä, tuleeko yhtye enää koskaan tekemään mitään olennaista. He ovat joka tapauksessa jo onnistuneet sanomaan jotain.
