Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Siru Valleala
Pienellä perhostatuoinnillakin voi saada Japanissa porttikiellon.
Jos kerron japanilaisille ystävilleni, että minulla on tatuointi – tai no, ei vain yksi, vaan, tuota, viisi, saan vastaani kahdenlaisia reaktioita: toiset vaikenevat hämmentyneinä tai tiedustelevat kummastuneina syytä moiseen outouteen, kun taas toiset, yleensä nuoremmat ja muotitietoisemmat, ihastelevat ja pitävät minua coolina, rohkeana ja jännänä tyyppinä.
Japani on tatuointitaiteen yksi keskeisimmistä kohteista. Maahan matkustaa vuosittain iso joukko länsimaalaisia opiskelemaan perinteistä tatuointitaitoa. Japanilaisen traditionaalisen tatuoinnin, horimonon tai irezumin, historia ulottuu 1600-luvulle, Edo-kaudelle. Vastalauseena konservatiiviselle ylhäisölle ja vuosisatoja vanhoille samuraiuskomuksille pääkaupungin taideväki alkoi kehitellä omaa kulttuuriaan. Erityisesti puupiirrostaiteilijat ryhtyivät käyttämään neuloja ja mustetta taiteillakseen omaan ihoonsa muinaisia kansanperinteen hahmoja, lohikäärmeitä, käärmeitä ja kiinalaisia leijonia. Sitten he siirtyivät koristelemaan muiden ihoja. Suosituinta taidemuoto oli duunareiden kuten tehdastyöläisten, rakennustyöläisten ja palomiesten keskuudessa. Myös prostituoidut koristelivat kehoaan ollakseen viehättävämpiä.
Korkeakulttuurin parissa tatuointeja karsastettiin buddhalaisen perinteen vuoksi ja sen vuoksi, että rikollisia merkittiin tatuoinneilla. 1720-luvulta alkaen nimittäin luovuttiin tuomittujen nenän ja korvien amputoinnista ja siirryttiin tatuointeihin. Vangit saivat joko renkaita käsivarsiin tai kirjoitusmerkkejä otsaan. Rikollisten tatuoiminen jatkui vuoteen 1870 saakka, ja menetelmä sai aikaan uusien kastittomien ryhmien muodostumisen. Näitä lajinsuojattomia kutsuttiin nimeltä ronin – he olivat isännättömiä samuraisotureita. He ryhtyivät perustamaan omia jengejään, ja tästä kasvoivat yakuza-mafiakulttuurin juuret.
1800-luvun lopulla keisarillinen hallitus kielsi tatuoinnit barbaarisina muinaisjäänteinä, mutta japanilaisen tatuoinnin maine oli jo levinnyt. Uusiksi asiakkaiksi saapuivat merimiehet läntisistä maista. Horimono levisi länteen, ja sotien jälkeen 1948 tatuointikielto kumottiin ja taidemuoto sai taas jalansijaa kotimaassakin.
Yhä tatuoinnilla on kuitenkin negatiivinen maine Japanissa. Vaikka nuoriso näyttää jo rohkeasti uutta mallia, tatuointikiellot kylpypaikoissa ovat silti hyvin yleisiä. Ne perustuvat siihen, että kieltämällä tatuoinnit kokonaan kielletään samalla yakuzan sisäänpääsy kylpylöihin. Tatuoituna saatat siis kenties tulla käännytetyksi pois kylpylästä, vesipuistosta, maauimalasta, kuntosalilta tai jopa golfkentiltä. Myös pikkuiset, koristeelliset tatuoinnit voivat tuottaa porttikiellon. Mikäli tatuointi on pieni, moni koettaa peittää sen. Kaupoista saa leveää laastariteippiä, ja myös kylpytiloissa käytettävä pikkupyyhe voi toimia apuna kuvan peittämisessä. Jos siis kylpylöissä näkee ihmisiä, jotka on laastaroitu niin, että he näyttävät leikkaussalilta karanneilta, on kyseessä useimmiten vain viaton mustekuva. Itse olen tosin tullut potkituksi pihalle hienosta, suuresta kylpylästä kesken suihkun – laastarista huolimatta.
Japanilainen perinteinen tatuointi on yleensä suuri ja leveä ja peittää esimerkiksi koko selän. Perinteinen Tebori-neulatyyli, jossa taiteillaan käsin, kivuliaammin ja kauemmin, kuin moderneilla neulakoneilla, katsotaan pahamaineisemmaksi kuin länsimaalaistyylinen muotitatuointi. Kumpiakaan ei kuitenkaan tahdota esitellä kadulla, vaikka omaa ideologiaa kannettaisiinkin pinnan alla ylpeydellä. Sosiaalinen paheksunta saa tatuoinnin ottaneet piiloutumaan vaatekerrosten alle kesäkuumallakin.
Viime aikoina tatuoinnin suosio on kasvanut erityisesti nuorten naisten keskuudessa. Moni alan lehti on naisen päätoimittama, ja naistatuoijien tyylikkäät liikkeet Tokion keskeisillä muotikujilla houkuttelevat trenditietoisia. Kansioita koristavat söpöt eläimet, kukat ja sarjakuvahahmot, ja esimerkiksi Disney-hahmojen tatuoinnit ovat hyvin suosittuja.
Tästä trendistä huolimatta japanilainen traditio muuttuu hitaasti. Tatuointialan ammattilaiset vitsailevatkin, että tulevaisuudessa suurella osalla japanilaisista kodittomista on tatuointi. Tatuoiduille ei nimittäin hevillä myönnetä pankkilainaa tai edes vuokrasopimusta!
Eikö edes, jos lapaluuta koristaa tuikiviaton Nalle Puh?
