Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Veli Itäläinen
Ketkä mellakoivat Moskovassa lauantaina 11.12. ja miksi?
Aikaisin aamulla 6. joulukuuta Jegor Sviridov ystävineen ajautui riitaan Kronštadtin Bulevardilla Luoteis-Moskovassa. Molempia ammuttiin kumiluoteja ampuvilla, mutta kuolettavan vaarallisilla Streamer-merkkisillä ”travmat”-pistooleilla, joiden kantaminen itsepuolustustarkoituksessa on sallittua mutta luvanvaraista Venäjällä. Jegorin ystävä päätyi sairaalaan, hän itse kuoli.
Moskovassa tapetaan jopa kolme ihmistä joka päivä, mutta Jegor ei ollut kuka tahansa kaduntallaaja, vaan jäsen ”Unionissa”, yhdessä voimakkaimmista Moskovan Spartakia tukevien jalkapallohuligaanien ryhmistä eli firmoista. Tämän takia Union, kaikki Spartakin huligaanit ja jopa huligaanit kilpailevien joukkueiden leireistä aloittivat mobilisaation, jonka tarkoitus oli varmistaa, ettei tappaja pääsisi vapaaksi lahjuksia vastaan, kuten Venäjällä usein tapahtuu. Se, että taposta (ja aikaisemmista ryöstöistä) epäilty Aslan Tšerkesov on kotoisin Kabardino-Balkariasta Pohjois-Kaukasiasta ja kuuluu paikallisiin kansoihin käänsi protestin nopeasti nationalistisille raiteille.
Venäjän jalkapallohuligaanikulttuurin historia on liian laaja teema tässä tyhjentävästi käsiteltäväksi: liike alkoi jo 1970- ja 1980-luvuilla Neuvostoliitossa. Nationalistinen väkivalta oli mukana jo 1980-luvulla, jolloin kovin vastakkainasettelu oli Moskovan Spartakin ja Kiovan Dynamon kannattajien välillä. Eräs kaverin kaverini matkusti Vilnaan tukemaan silloisen Leningradin Zenitiä 1980-luvun puolivälissä, ja heitä oltiin vastassa puukkojen kanssa.
Sieg Heil-tervehdykset ja kelttiristit tulivat kuitenkin kuvioon mukaan vasta 1990-luvulla suoraan Englannista, jonka huligaanikulttuuri on toiminut esikuvana koko maailmalle – siinä määrin, että lähes kaikki Venäjän alakulttuurin suosimat vaatemerkit ja firmojen nimet ovat englanninkielisiä (Unionin lisäksi Spartakin leiristä löytyvät esimerkiksi Flint’s Crew, Gladiators, ClockWork Oranges ja Mad Butchers). Suuri osa natsimeiningistä stadioneilla on aina ollut pelkästään provokaatiota ja sikailua, mutta mukana on aina ollut niitäkin jotka ovat ottaneet sen ihan tosissaan. Kuitenkin siinä missä esimerkiksi Serbiassa on selvä jakolinja liberaalin ja kansallismielisen valtablokin välillä, missä jalkapallohuligaanit tukevat jälkimmäistä, Venäjällä valtiovalta on monoliittisempi ja huligaanien asema ambivalentimpi, koska he ovat joutuneet tekemään kompromisseja vallanpitäjien kanssa. Vaikka huligaanit ovat lähes sataprosenttisesti rasisteja (hyvin tappelevat kaukasialaiset ja Venäjän aasialaiset tosin hyväksytään miltei mihin tahansa firmaan), minkään avoimen politiikan tekemistä ei enää 2000-luvulla ole katsottu kovin hyvällä huligaanipiireissä, eikä aktiivinatsin ole kovin helppoa päästä mihinkään merkittävään firmaan. Äärioikeistolainen aktivismi häiritsee huligaanien mielestä sitä mikä on oikeasti tärkeää, eli toisten joukkueiden kannattajien kanssa tappelemista.
Myöskään Spartakin Gladiators-firman harrastamaa oppositioaktivistien pieksemistä rahaa vastaan ei periaatteessa katsota hyvällä huligaanipiireissä, ja nämä Gladiatorsin johtajan Roma ”piikikäs” Verbitskin bisnekset olivatkin syy siihen, että TsKA:n kaikki merkittävät firmat kirjoittivat harvinaislaatuisen julistuksen, jossa he sanoutuivat irti Verbitskin masinoiman Venäjän Jalkapallofanien Yhdistyksen toiminnasta.
Lauantaina Maneesiaukiolla, Kremlin ja Punaisen torin naapurissa mellakoitiin kuitenkin Spartakin fanin kuoleman vuoksi, joten kaikenlaista salaliittoteoriaa on taas liikkeellä. Näin vaikka Venäjän jalkapallofanien yhdistys sanoutuikin kaikista laittomuuksista irti jo ensimmäisen, tiistaina Leningradin valtatiellä järjestetyn ja kevyeen mellakointiin päätyneen mielenosoituksen jälkeen. Totuus on kuitenkin se, että Jalkapallofanien liitto ja poliisin läpeensä soluttamat huligaanipiirit ovat hyvä esimerkki liikkeestä, joka kaikista virkavallan yrityksistä huolimatta osoittautui kontroloimattomaksi. Esimerkkejä vastaavasta ei pidä Venäjän historiasta kaukaa etsiä – viime keväällä kielletyn Slaavilaisen liiton perustaja Dimitri Demuškin oli jo 1990-luvulla vieroksuttu nationalistipiireissä poliisiyhteyksiensä takia, ja järjestön ilmeinen tarkoitus olikin kerätä virkavallan valvovan silmän alle kaikista sekopäisimmät natsit. Mutta lopulta siitä tuli vain ponnahduslauta, jossa tositoimintaa kaivanneet äärioikeistolaiset tutustuivat toisiinsa ja lähtivät omille teilleen maanalaisia soluja perustamaan. Ja esimerkiksi käy tietysti myös koko 1900-luvun alun vallankumouksellinen liike, esimerkiksi suurin tsaarinaikainen sosialistien puolue, eserrät eli sosiaalivallankumoukselliset, oli Ohranan soluttama asellisen taistelun siiven johtopaikkaa myöten, mutta tämäkään ei tsaarinvaltaa pelastanut.
Itse asiassa lauantaina järjestettiin kolme mielenosoitusta. Koska netissä oli kutsuttu ihmisiä aamupäiväksi Kronštadtin bulevardille jossa Sviridov kuoli, merkittävimpien firmojen jalkapallohuligaanit päättivät kokoontua siellä jo yhdeksältä. Näin koska he tiesivät että myöhemmin paikalle saapuvien teinien käytös voisi johtaa arvaamattomiin seurauksiin, josta vanhemmat huligaanit eivät tahtoneet joutua vastuuseen. Kaksi- ja kolmikymppiset katutappelijat eivät siis halunneet tulla rinnastettaviksi teininatseihin, ja paikalla kokoontui Spartakin firmojen väen lisäksi ainakin Dynamon ja TsSKA:n huligaaneja. Tuntia myöhemmin tämä huligaanipiirien eliitin, ehkä viidensadan hengen muistotilaisuus oli ohi, ja samaan aikaan paikalle alkoi virrata tuhansittain internetin avulla mobilisoitua nuorisoa ja ydinpiirin ulkopuolisia huligaaneja. Huligaanipiirien auktoriteettejen epäilyksistä huolimatta kokoontuminen Kronštadtin bulevardilla kuitenkin sujui rauhallisesti, ja hässäkkä alkoi vasta iltapäivällä Maneesiaukiolla, Kremlin ja Punaisen torin vieressä.
Ensimmäiseksi teinit heittivät oikeaa kättä ilmaan ja polttivat hätäsoihtuja, sitten he pieksivät aukiolle eksyneitä kaukaasialaisia nuoria, mitä seurasi hyökkäys OMONin kimppuun, missä he kuitenkin vähemmän yllättäen jäivät alakynteen. OMONit heiluttelivat pamppujaan virkaintoisesti, ja ainakin yksi fani kuoli vammoihinsa. Neuvottelujen jälkeen arvioista riippuen 2000-10 000 hengen lauma suostui hajaantumaan, mutta metrossa väkivalta jatkui lähinnä Keski-Aasiasta tulleiden siirtotyöläisten pieksemisellä. Paras näkemäni kuvareportaasi Maneesiaukion tapahtumista on täällä. Sunnuntaina Moskovan poliisi ilmoitti, että ketään kiinniotettua ei syytetä pahoinpitelyistä, vaan pelkästään järjestysrikkomuksista.
Mitä johtopäätöksiä tästä kaikesta voi tehdä? No ainakin internetin mahdollisuuksia hehkuttavien kannattaa muistaa, ettei kaikki siellä tehtävä mobilisaatio ole välttämättä hyvä asia. Virkavalta kohteli nuorisoa Maneesiaukiolla hieman ymmärtäväisemmin kuin esimerkiksi joka toisen kuun 31. päivänä järjestettäviä opposition tapaamisia, mutta siinä missä 31. päivä kaduilla on ehkä 500-600 ihmistä jotka voi vielä jotenkuten pakata pidätysbussiin, 2000-5000 mielenosoittajan kiinniottaminen ei ole läheskään yhtä helppoa. Ainoa tapa pysäyttää anonyymisti netissä järjestetty rähinä olisi ollut sulkea koko aukio kaikelta yleisöltä jo vähintään tuntia aikaisemmin, mutta näin tehdessään virkavalta olisi myöntänyt, ettei tilanne muuten pysy heidän hallinnassaan.
Sisäministeri Rašid Nurgaliev muuten ilmoitti, että mellakan olivat masinoineet vasemmistoradikaalit provokaattorit. Olen lukenut kappaleita joistain Ekstremismin vastaisen keskuksen TsPE:n tiedusteluraporteista, esimerkiksi että eräs Himkin heinäkuisen mielenosoituksen järjestämisestä epäillyistä, jolla ei koskaan ole edes ollut ulkomaille matkustamiseen oikeuttavaa passia, olisi järjestänyt useita mellakoita Ruotsissa.
Sitten katselin kuitenkin tarkemmin kuvia Maneesiaukiolta, ja huomasin että tässähän on eräs tuttu kansallisbolshevikki mellakkapoliisin sukukalleuksien kimpussa. Enpä yhtään yllättyisi, vaikka kansallisbolshevikit olisivat aloittaneet koko flaidiksen, ja Nurgaliev olisi tästä tietoinen. Täällä taas Strategia 31:n lehdistösihteeri Aleksandr Arevin kutsuu kaikkia Maneesiaukiolla mellakoineita ja siirtotyöläisiä hakanneita mukaan 31. päivän mielenosoitukseen Moskovassa. Vähän mietittävää niille, jotka näitä tyyppejä Suomessa tukevat.
P.S. Tämä ei asiaan mitenkään kuulu, mutta täällä voi huutaa Banksyn teoksia huutokaupassa. Tulot menevät Pietarissa ongelmiin ajautuneen Sota-ryhmän oikeudenkäyntikuluihin. Banksyn käsitys yhdestätoista käännetystä poliisiautosta on kuitenkin hieman liioittelua.
