Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Eva Nilsson
Ranska ja Saksa haluavat päätettävän EU-tasolla finanssimarkkinoiden sääntelystä, toisin kuin muut.
Seisoin tiistaina EU-neuvoston päärakennuksen edessä kaatosateessa sikari suussa, jakkupukuun pukeutuneena, huutaen vihaisena englanniksi ja ranskaksi, ettei bonuksiini saa koskea. Ei, syynä ei ollut uusi ura pankkiirina, polttarit eikä hetkellinen persoonallisuushäiriö, vaan kansalaisjärjestötempaus Euroopan valtiovarainministereiden kokouksen ulkopuolella. Minä esitin ahneen pankkiirin irvikuvaa: pankkiiria, joka haluaa pitää finanssimarkkinat sääntelemättöminä ja bonukset ominaan. Vastustajani olivat joukko ihmisiä, jotka vaativat finanssimarkkinoiden vakauttamista sekä lisää verotuloja sosiaalikulujen kattamiseen, köyhyyden poistamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Syynä tempaukseen oli, että Euroopan valtiovarainministerit olivat nostaneet ECOFIN-ministerineuvoston asialistalle finanssimarkkinoiden verotuksen. Kyseessä oli epävirallinen kokous, joka järjestettiin Ranskan ja Saksan pyynnöstä. Nämä kaksi maata, toisin kuin monet muut, haluavat EU-tasolla päätettävän finanssimarkkinoiden sääntelystä ja pankkien vakausmaksuista.
Kokouksen asialistalla oli yhtenä aiheena niin sanottu finanssitransaktiovero, jota usein nimitetään lyhenteellä FTT. Aihe oli ministerikokouksen asialistalla ensimmäistä kertaa koskaan, vaikka useat kansalaisliikkeet ja akateemikot ovat lobbanneet veron puolesta jo vuosia.
Valitettavasti finananssitransaktioveroon liittyvä aihekohta jäi vain keskustelun tasolle ja keskustelukin vaikutti tyssähtäneen alkuunsa liian suurten erimielisyyksien tähden. Etenkin Britannia ja Ruotsi vastustavat veroa, eivätkä Ranska ja Saksakaan enää pitäneet asiasta suurta mekkalaa. Ruotsissa on aikaisemmin ollut käytössä finanssitransaktiovero, jolla väitetään olleen liikaa negatiivisia vaikutuksia Ruotsin taloudelle. Maan hallitus onkin nyt lähtenyt ristiretkelle todistamaan, että tämä tarkoittaa että moinen vero epäonnistuisi missä tahansa tilanteessa.
Ja mitä tekee Suomi? Joidenkin lähteiden mukaan kannattaa, toisten mukaan tarkkailee hiljaa sivusta ja seuraa sitten perästä, kolmansien mukaan vastustaa. Itse uskon eniten kakkosvaihtoehtoon.
Finanssitransaktioveron sijaan keskustelu painottui pankkien vakausmaksuihin, vaikkei niistäkään päästy sopuun. Pankkien vakausmaksut ovat saaneet viime kuukausina laajaa tukea etunenässä Saksassa, Yhdysvalloissa, Britanniassa sekä Kansainvälisessä valuuttajärjestö IMF:ssä.
Mitä näillä vakausmaksuilla sitten tarkoitetaan?
Käytännössä menettely tarkoittaa sitä, että pankkeja verotettaisiin joko niiden voittojen ja bonuksien mukaan tai että niiden pitäisi maksaa tasaveroa. Ajatuksena on, että pankit osallistuvat itse nykyisen ja ennen kaikkea tulevien kriisien maksamiseen.
Joku tässä ajatuksessa mättää pahasti – nimittäin ajatus tulevaisuuden kriiseistä. Asettamalla pankit tällaisen verotuksen alaisiksi jotta ne voivat maksaa omat mokailunsa ei loppupeleissä muuta juuri mitään. Tällä tavalla hyväksytään ajatus siitä, että kriisejä tulee uudestaan ja että ne ovat normaaleja. Pankit saavat mokailla ja nykyjärjestelmä pysyy ennallaan. Puolustusargumentti on, etteivät kansalaiset näin joudu maksamaan kriisiin liittyvä menoja. Ja niin joo, valtioille jää silloin tietenkin enemmän verorahaa käytettäväksi esimerkiksi kriisin myötä lisääntyviin työttömyyskustannuksiin.
On häkellyttävää, etteivät Euroopan ministerit vieläkään usko että finanssimarkkinoita täytyy säädellä verotuksen keinoin, jotta ”tulevaisuuden kriisejä” vältetään. On myös käsittämätöntä, että nykykonsensus on edelleen se, että finanssimarkkinat voivat ja saavat säilyä lähes kaiken verotuksen ulkopuolella.
Selvää on, ettei kaikki ongelmia tällä verolla ratkaistaisi, ja että tarpeellinen sääntely vaatisi monenlaisia toimenpiteitä. Tarpeaksi korkea vero kuitenkin vähentäisi nopeaa finanssituotteiden kauppaa, estäisi finanssikuplien syntyä ja bonuksena jopa kerryttäisi varoja valtioiden budjetteihin. Eikä kyseessä edes ole radikaali uudistus. Monet maat pysyttelevät kuitenkin hiljaa. Italia sanoo vähän mitä vaan, Espanjan huhuillaan välillä vastustelevan, Kreikka kannattaa. Itä-Euroopan maat seuraavat kai sivusta.
Euroopan valtiovarainministerit kokoontuvat jatkamaan keskustelua FTT:stä tämän kuun lopussa. Lokakuun lopussa Euroopan päänaiset ja -miehet tekevät luultavasti asiasta päätöksiä. Nyt olisi aika lähettää postia Kataiselle ja Kiviniemelle.
