Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
”Tässä seison enkä muuta voi” ja viisi muuta ajatusta kuluneelta vuodelta.
1) Yliopisto palaa
Vähän yli vuosi sitten pyöräilin Wienin yliopistolle haastattelemaan mieltä osoittavia opiskelijoita. He olivat vallanneet suuren luentosalin Audimaxin ja perustaneet naapurihuoneeseen vaikuttavan tiedotuskeskuksen.
Valtaus laajeni Wienistä muidenkin osavaltioiden pääkaupunkeihin ja kesti viikkoja.
Tänä syksynä yliopiston taholta alkoi uusi mielenosoitusten aalto, joka ei tähän mennessä kuitenkaan ole herättänyt yhtä paljon huomiota kuin vuosi sitten. Ainoa luentosalin valtausyrityskin estettiin heti alkutekijöissään. Olikohan sitä edes niin kovin tosissaan yritetty?
Jo viime vuoden valtausten loppuvaiheessa vain kourallinen opiskelijoita jaksoi enää viettää aikaansa luentosalissa. Protesti siirtyi internetiin ja menetti tehoaan. Netissä se toki jatkuu aktiivisena edelleen.
***
2) Budjettia ja hinkkaamista
Muutama viikko sitten, Wienin maakuntavaalien jälkeen, hallitus julkisti valtionbudjetin. Se olisi oikeasti pitänyt julkistaa jo ajat sitten, mutta vaalien takia oli taidettu keksiä erilaisia tekosyitä, ettei säästötoimia tarvitsisi saattaa äänioikeutettujen ihmisten korviin turhaan vaikuttamaan vaalitulokseen.
No nyt on budjetti kaiken kansan nähtävissä enkä ole tähän mennessä kuullut oikeastaan yhdestäkään tahosta, joka olisi siihen tyytyväinen. Paitsi tekijät itse ovat.
Vai ovatko hekään? Kun nimittäin moninaisilta talouden, tieteen ja sosiaalitoimen eksperteiltä alkoi kuulua kritiikkiä kritiikin perään, hallitus ilmoitti korjaavansa budjetin joitakin säästökohtia. Tai siis ei korjaavansa eikä muuttavansa, vaan hiovansa.
Nämä muutosuutiset olivat tavallaan mukavia. Ajattelin, että tämäpä demokratiaa: etujärjestöt ja kansa älähtävät ja liittokansleri reagoi. Toisaalta se oli kyllä vähän kauhistuttavaakin. Näinkö helposti tämä voikin mennä? Ensin kuukausitolkulla riidellään ja väännetään ja sitten yks kaks näin.
Monien kriittisten äänien sanoma oli se, ettei budjetissa ollut mitään, mikä viittaisi tarpeelliseen yhteiskunnan rakenteelliseen uudistamiseen. Struktuurireformi on ollut päivän sana jo vuosia. Budjetti ei siis sanalla sanoen ollut alkuunkaan rohkea.
***
3) Koulutus kaipaa yhteistä hiiltä, johon puhaltaa
Korkeakoulutukseen ja koulutukseen yleensä oli valtionbudjetissa varattu lisää rahaa, mutta ei niin paljon, että asianomaiset itse olisivat siihen tyytyväisiä, ja kädenvääntö on kovaa.
Mutta koulutusta vaivaa muukin kuin pelkkä rahapula. Opetusministeri Claudia Schmied (SPÖ) puurtaa saadakseen järjestelmässä aikaan rakennemuutosta ja uudistusta. Claudia Schmied on sympaattinen hahmo ja vaikuttaa erittäin pätevältä. Ylivoimaisesti paras ministeri koko porukasta. Hänen tehtävänsä on vaikea erityisesti siitä syystä, että Itävallassa valta on hajautettu pieniin murusiin. Solmi siinä sitten suuria yhteisiä sopimuksia, joihin kaikki tahot suostuvat.
Pienissä sokkeloissa kouluja voi johtaa siten kuin haluaa ja parhaaksi näkee. Joskus onkin hyvä, ettei valtio puutu järjestelyihin, jotka ovat hyviksi ja toimiviksi havaittu ja tulokset niiden mukaisia. Suuri osa niistä opettajista (ei heitä kyllä ole kuin kourallinen), joiden kanssa olen puhunut, ovat juuri tätä mieltä.
Mutta sitten, saatetaan sanoa esimerkiksi, että kokopäiväkoulua puolustavat vain sellaiset vanhemmat, jotka ovat liian laiskoja itse kasvattamaan omat lapsensa. Tai että mitä siitäkin nyt sitten tulee, jos kaikki lapset pannaan samalle luokalle! (Tarkoitetaan taustasta riippumatta.) Tai että Itävallan hallituksella ei ole mitään asiaa tulla sotkemaan osavaltion tekemiä päätöksiä ja nimityksiä, velvollisuuksia ja ratkaisuja.
Näistä lausunnoista minulla nousee aina tukka pystyyn. Ne ovat niin kovin läpinäkyviä. Pirstoutunut vallanjako melkein kuin houkuttelee piilottelemaan puutteita ja hyväksikäyttämään etuja ja varoja. Omasta kakusta ei luovuta. Lehmänkauppoihin ei kukaan ulkopuolinen voi puuttua.
Ulkopuolisen silmin vaikuttaa siis aivan päivänselvältä, että koulutusjärjestelmää pitäisi ohjata ja kehittää keskitetysti valtion taholta. Etupiirivartiot vaikuttavat pääasiassa oman edun ja vallan vartijoilta, jotka pitäisi kerta kaikkiaan panna aisoihin.
Hannes Androsch, entinen varaliittokansleri, nykyinen yrittäjä, on päättänyt tarttua demokraattiseen painostusmenetelmään koulutusjärjestelmän uusimisen vauhdittamiseksi. Androsch ilmoitti marraskuun alussa lehdistötilaisuudessa panevansa aiheesta alulle kansanvaatimusaloitteen (minun suomennokseni), Volksbegehren. Sen avulla eduskuntaa voidaan vaatia ottamaan asia käsittelyyn.
Uutinen oli yllätys. Saa nähdä mitä siitä seuraa, vai seuraako mitään.
***
4) Vinziport asunnottomille
Hiljalleen täällä keskellä Eurooppaa tähän asti poikkeuksellisen lämpimät ilmat viilenevät. Viime vuonna näihin aikoihin Audimaxin valtauksen keskivaiheessa luentosalin lämmöstä ja ruuasta alkoivat nauttia yhä enenevässä määrin katujen kodittomat asukit. Etenkin sellaiset EU-kansalaiset, joilla ei puuttuvan sairausvakuutuksen tai liian lyhyen oleskelun takia ollut oikeutta mennä kaupungin yömajoihin, vaan jotka nukkuivat esimerkiksi vessoissa, rakennustyömailla tai hylätyissä rakennuksissa.
Nyt näille oikeudettomille EU-kansalaisille on perustettu oma yömajansa. Se on nimeltään Vinziport. Yö Vinziportissa maksaa euron verran. Jo nyt on tiedossa, että Vinziportia tullaan laajentamaan lähiaikoina. Valtio on luvannut tukea Vinzenzgemeinschaft-yhdistyksen projektia. Vinzenzgemeinschaftit toimivat monissa eri maissa ja muodostavat verkoston, jotka ylläpitävät erilaisia asunnottomien ja hädänalaisten auttamiseksi järjestettyjä projekteja.
***
5) Punavihreä Wien
Viime blogikirjoituksessani päivittelin ja tuskailin kaiken muun lisäksi Wienin maakuntavaalien järkyttävää tulosta. Äärioikeisto kun sai äänistä yli neljänneksen. Sitä oli vaikea uskoa ja etenkin hyväksyä.
Se hyvä puoli asiassa kuitenkin oli, ettei SPÖ enää voinut vaatia itselleen yksinvaltiaan paikkaa. Eilisestä lähtien on ollut virallisesti selvää: Wieniä hallitsee seuraavat viisi vuotta sosialistien ja vihreiden yhteishallitus. Sitä ei olisi muodostettu, ellei vaalitulos olisi ollut se mikä se oli.
Tämän päivän uutislähetyksessä Wienin entinen ja myös nykyinen pormestari Michael Häupl oli lyhyen vaalitulossokin jälkeen palannut tuttuun vitsikkyyteensä ja päästeli wieniläistä pilaa, Wiener Schmäh, minkä kerkesi. Hän lainasi Martin Lutheria, kun häneltä kysyttiin syytä solmia sopimus juuri vihreiden kanssa. ”Tässä seison enkä muuta voi”, Häup sanoi. Jonkinlainen muutos oli tehtävä eikä kysymykseen tullut FPÖ:n Strache, jonka kanssa hän sanoi olevansa jokaisessa asiassa ”sataprosenttisesti eri mieltä”.
***
6) Lukuviikko ja Händeliä
Tällaisia pieniä muutoksen tuulia on Wienin syvänteessä siis ollut havaittavissa. Siinä sivussa talvi on tuloillaan, ja suomalainen sauna saa paljon mainosta. Artikkelit avantouinnista ja hulluista suomalaisista eivät ota loppuakseen. Ja aina saa olla selittämässä ja lohduttamassa. Viimeksikin taas lauteilla minulta kysyttiin, että mistä olen kotoisin ja vastauksen jälkeen kuului kauhistunut ”Sittenhän tämä on teille varmasti kamala pettymys!”
No ei ollut, hyvä rouva, rauhoittukaa, rauhoittukaa. Ihan hyvä sauna. Enemmänkin. Vähän vähemmän tosin voisi pulista eikä aina tarvitse heiluttaa sitä löylypyyhettä kuin viimeistä päivää. Muuten kaikki kunnossa.
Turuilla ja toreilla sipistään jo karnevaaliajasta ja jopa prinsessan unesta hiljalleen heräävästä tanssiaiskaudesta. Lukuisat joulutorit nousevat aukioille, lamppuja ripustellaan katujen koristeiksi.
Kulttuuriuutisista mainittakoon, että Valtionoopperassa soitettiin vihdoin Händelin barokkiooppera ja se sai erikoisen suuret suosionosoitukset. Kyllä sitä nimittäin olikin odotettu.
Ja Paul Nizon, Pariisissa asuva ja kriitikoiden maasta taivaaseen kehuma sveitsiläiskirjailija, palkittiin Itävallan valtionpalkinnolla virallisen lukuviikon alkajaisiksi.
Maanantai-illan kulttuuriohjelmassa esitettiin Nizonin haastattelun lisäksi myös polttava kysymys siitä, miksi niin monet ihmiset kirjoittavat nykyaikana keittokirjoja. Siinä vaiheessa bloginkirjoittaja meni nukkumaan yölukemisenaan Muumilaakson marraskuu.