Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kristiina Koivunen
Arki on rennompaa kuin Suomessa.
Minun Fifi-päiväni on joka toinen torstai. Koska internet toimii Irakissa surkeasti, päätoimittaja Hanna Nikkanen on tottunut siihen, että tekstini tulevat vaihtelevalla aikataululla. Tämän tekstin lähetän Suomesta: olen lähdössä Brysseliin kokoukseen ja sieltä kotiin Sulaymaniaan.
Pakatessani Helsingissä tavaroita puolen vuoden tarpeisiin huomaan päiväkirjassani tekstin, jonka olin kirjoittanut juuri ennen lähtöä Suomeen.
Näin kirjoitin lokakuun lopussa kun bussi oli pysähtynyt Kirkukissa vessa- ja teetauolle:
Bussi lähti Sulaymaniasta Erbiliin. Moottoritiellä se kääntyi ja palasi bussiasemalle. Bussissa oli laukku, joka ei kuulunut kenellekään. Bussiasemalla eväitä ostamaan lähtenyt matkustaja hyppäsi kyytiin ja matka Erbiliin alkoi uudestaan.
”Suomessa asiat sujuvat tehokkaasti, mutta Irakissa elämässä on enemmän iloa”, sanoi eräs Helsingissä asuva irakilainen viime kesänä. Kun palasin Irakiin, ymmärsin mitä hän tarkoittaa.
Kun elämä on ollut vaikeaa, hyviä asioita arvostetaan ja elämästä nautitaan aina kun siihen on mahdollisuus.
En osaa vieläkään puhua kurdia, mutta monia muita asioita olen omaksunut, kuten elämän rentouden.
Työelämä Irakissa on pahimmillaan helvetillistä byrokratiaa, mutta arki on toisinaan miellyttävämpää kuin Euroopassa.
