YleinenKirjoittanut satu taskinen

Kansallissosialismin uhrien muistopäivä

Lukuaika: < 1 minuutti

Kansallissosialismin uhrien muistopäivä

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Satu Taskinen

Hierarkiat ja erottelu eivät ole ohi.

Tänään on kansallissosialismin uhrien muistopäivä. Tammikuun 27. päivänä vuonna 1945 venäläisten puna-armeija vapautti Auschwitz-Birkenaussa hengissä selvinneet keskitysleirivangit.

Aiheesta on vaikea kirjoittaa mitään, mikä ei olisi päivittelevää, saarnaavaa tai toistoa. Onneksi on kirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet hienoja teoksia. Joitakin esimerkkejä: Imre Kertesz: Kohtalottomuus, Primo Levi: Tällainenkö on ihminen, Fred Wander: Seitsemäs kaivo, Ladislaus Löb: Sopimus saatanan kanssa.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Saksassa ja Itävallassa toista maailmansotaa katsotaan tietysti toisesta näkökulmasta kuin esimerkiksi Suomesta. Suomessa kuulee sanaa natsi käytettävän välillä aivan mauttomissa yhteyksissä, esimerkiksi ankaralta tuntuvan ihmisen yhteydessä. Se kertoo siitä, ettei sanan käyttäjä tiedä, mitä sanoo eikä ajattele.

Kansallissosialistit eivät kuulu menneisyyteen. Silti tutkimusten mukaan suurin osa heistä ei kuulu yhteisöön ideologisista syistä vaan siksi, että heitä kiusaa tietty määrittelemätön muukalaisvihamielisyys. Se liittyy kaventuviin tulevaisuudennäkymiin työpaikan löytymisen suhteen tai muuhun turhautumiseen.

Sain eilen sähköpostia Wienin kauppakamarilta. Sieltä lähetettiin kyselylomake, jonka avulla halutaan kartoittaa maahanmuuttajataustaisten yksityisyrittäjien oloja Wienissä. Ihan hyödyllinen ja kiva kysely, johon vastasinkin, mutta oli sinne pakko kirjoittaa, etten minä varsinaisesti kuulu kyselyn kohderyhmään. Tosiasia kun on se, että sen näköiset ulkomaalaiset kuin minä ovat ulkomaalaishierarkiassa korkeammalla kuin ne ei-itävaltalaiset, joilla on vähänkin tummempi iho tai toisen malliset silmät. Se on hirveän hävettävää.

Hierarkiaa ja erottelua. Kansainvälisyyskasvatus ja jatkuva puhuminen toivottavasti muuttavat käsityksiä siitä, mikä ihmisen arvo on.

Yksi hyvä vinkki tiedosta kiinnostuneille on Berliinin juutalainen museo: Jüdisches Museum Berlin. Siellä ei päivitellä, mutta valistetaan. Tietoanti on suuri ja monipuolinen.