Teksti Tuuli Hakulinen

Pietarista suunnataan kesällä Karjalan joille.

Kanoottiretkeily on pietarilaisten keskuudessa yllättävän suosittua huvia. Kun edessä on pidennetty alkukesän viikonloppu, yksi jos toinen suunnittelee kanoottiretkeä Karjalan joille. Ja ideana ei ole niinkään koskien urheilullinen tahkoaminen, vaan retkeily kokonaisuudessaan: yöt teltassa, aamutee nuotiolla, melomista ikimetsien keskellä ja auringonlasku tyynellä järvellä… Ja mikäs sen mukavampaa? Onpa jo minullekin muodostunut perinteeksi kesän alkajaisiksi matkata kohti uutta tuntematonta jokea Karjalaan…

Pietarista lähdemme matkaan Pietari-Kostamus -junalla, jossa hyllyt pursuilevat rinkkoja ja koottavia kanootteja. Muut retkeilijät jäävät junasta pois pitkin matkaa aiemmille joille, kuten Tohmajoelle ja Jänisjoelle. Meidän määränpäänämme on tällä kertaa Uuksunjoki.

Kanoottiretkemme alkaa Raikonkoskelta, idyllisestä Karjalaiskylästä Suojärven eteläpuolelta. Matka kestää Pietarista vajaat 8 tuntia, mutta tunnelma kylässä on kuin olisimme palanneet taaksepäin ainakin vuosisadan.

Alumiinirunkoisen koottavan kanootin kokoaminen kestää useamman tunnin – varsinkin kokemattomilla kokoajilla, kuten meillä. Taustalla toinen kanoottimme, uudenaikaisempi, ilmatäytteinen ”Schuka” eli ”Hauki”.

Yöttömien öiden auringonlaskuja ja auringonnousuja ihaillen melomme kahden järven poikki kohti Uuksujoen alkua.

Ja vihdoin kesäyön hämärässä leiri pystyyn, nuotiolle tattaripuuro kiehumaan ja kastuneet vaatteet narulle kuivamaan…

Aurinkokin paistaa muutamana aamuna. Ja matka jatkuu koskemattoman sekametsän keskellä mutkittelevaa jokea pitkin kohti koskia.

Silloin tällöin matkantekoa hidastavat majavien rakentamat padot – meidän onneksemme osaan padoista olivat aikaisemmat melojat sahanneet kanootinmenevän aukon.

Viimeinen aamu alkoi myös aloittelijoille sopivalla 2+-vaikeusluokan Tjufjak-koskella. Kanoottiretkeilijöiden veslo.ru-portaaliin on koottu yksityiskohtaisia kuvauksia joista ja koskista. Kosket on luokiteltu 5 vaikeusluokkaan, ja joet kuvaillaan yksityiskohtaisesti, jotta ennen vaikeimpia koskia on mahdollisuus rantautua ajoissa.

Rankin osa tätä reissua on yli 12 tuntia kestänyt paluumatka bussilla ja kahdella junalla. Roudaamme rinkkoja ja kanootteja keskellä yötä vaihtaessamme junaa Lotinapellon asemalla. Junaemännälle näky on tuttu.

”Missäs olitte, ahaa, Uuksullako? Minä olin siellä myös viime vappuna laskemassa. Tänä vuonna olimme Loimolanjoella – siellä oli paremmat kosket.”

Voi olla että mekin suuntaamme sinne ensi vuonna… tai ehkä jo aiemmin.