Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Aija Salo
Miten sinivuokko kohtaa transihmiset ja maahanmuuttajat?
Marraskuun lopulla kaikkialla maailmassa vietettiin kansainvälistä transihmisten muistopäivää. Tukholman Medborgarplatsilla sytytettiin soihdut ennakkoluuloja, syrjintää, väkivaltaa ja jopa murhia kokeneiden transsukupuolisten, transvestiittien ja muiden transihmisten muistoksi 20.11.
Tilaisuudessa puhunut Tukholman läänin poliisipäällikkö Carin Götblad totesi, että poliisi ottaa transihmisiin kohdistuvat rikokset vakavasti ja toimii tavoitteellisesti niiden ratkaisemiseksi. Hänen mukaansa poliisin tulee voittaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten luottamus ja toimia yhdessä näiden kanssa, jotta viharikollisuutta voidaan vähentää. Götblad viittasi tapaukseen, jossa poliisimies oli esitutkintaa tehdessään nauranut kuullessaan itsemurhan tehneen transhenkilön nimen, koska nimi kertoi henkilön olleen juridisesti eri sukupuolta kuin miltä näytti. Poliisipäällikön mukaan poliisin keskuudessa on edelleen ennakkoluuloja, mutta tällaisiin tapauksiin puututaan. Virallisena tavoitteena on, että koko poliisikunnalla on asiallista tietoa transihmisistä ja ammattitaitoa heidän kohtaamiseensa virkatyössä.
Tammikuun lopulla Ruotsin poliisin toiminnasta tuli julkisuuteen kaksi tapausta, joissa poliisi on toiminut epäasiallisesti etnistä vähemmistöryhmää kohtaan. Malmön Rosengård-lähiön mellakoita taltuttamassa olleet poliisit olivat oikeudenkäyntinauhojen mukaan keskustelleet partioautossa halventavasti mellakoivista maahanmuuttajanuorista, ja eräs poliisi oli nimitellyt kiinniottamaansa nuorta apinaksi. Toisessa tapauksessa kävi ilmi, että läänitasoisessa rikospoliisin koulutustilaisuudessa Malmössä kuvitteellisten rikoksesta epäiltyjen niminä oli käytetty ”Oskar Neger” ja ”Neger Niggerson”. Koulutukseen osallistuneiden tekemästä ilmoituksesta huolimatta asiasta ei ollut aikanaan tehty selvitystä.
Tapaukset ovat omiaan lisäämään vähemmistöihin kuuluvien epäluottamusta poliisia kohtaan. Blogikeskusteluissa on arveltu, että poliisin keskuudessa rasismia esiintyy erityisesti Skånessa. Siellä sitä on yleisemminkin: äärinationalistinen Sverigedemokraterna-puolue on menestynyt parhaiten juuri etelässä.
Myönteistä on kuitenkin, että tällaisista tapauksista herää Ruotsissa laajaa yleistä närkästystä ja asiallista yhteiskunnallista keskustelua, että poliisilla on toimenpideohjelmia yhdenvertaisuuden edistämiseen ja että poliisipäällikkö puhuu vakavasti poliisin vastuusta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvien rikosten ehkäisyssä ja selvittämisessä. Ruotsin poliisi oli jo 2000-luvun alkupuolella mukana Normgivande mångfald -hankkeessa, jossa koulutettiin poliiseja sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ja luotiin toimintamalleja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tukholman poliisissa erityiset viharikospartiot keskittyvät viharikosten selvittämiseen ja vierailevat kouluissa puhumassa yhdenvertaisuudesta ja kannustamassa oppilaita ilmoittamaan koulussa tapahtuvista viharikoksista.
Jälleen kerran sopii miettiä, miten vastaavat tilanteet hoidetaan Suomessa. Poliisityö on julkista palvelua, joka parhaimmillaan tukee ihmisten perusoikeuksien toteutumista yhteiskunnassa. Suomessa poliisin valmiudet kantaa vastuuta yhdenvertaisuuden toteuttamisesta ja edistämisestä ovat heikot. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvia poliiseja ei ole, moni seksuaalivähemmistöön kuuluva poliisi on töissä hiljaa perhesuhteistaan. Nimittelyä ja ennakkoluuloja suomalaisella poliisilla on riittämiin.
Samaan aikaan Suomen laki ei tunne seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun kohdistuvia viharikoksia, toisin kuin Ruotsin. Poliisin eettiset ohjeet korostavat yhdenvertaisuutta, mutta konkreettisia toimintaohjelmia ei ole, eikä poliisijohto ole ottanut julkisuudessa kantaa asiaan.
Pari vuotta sitten silloinen poliisiylijohtaja jopa kielsi suomalaisia poliiseja osallistumasta virkapuvussa Tukholman Pride-paraatiin, vaikka Pride-viikon yhteydessä järjestettiin seksuaalivähemmistöihin kuuluvien poliisien (European Gay Police) konferenssi johon osallistui – vapaa-ajallaan – myös suomalaisia.
Suomen kouluihin puuhataan parhaillaan nimikkopoliiseja. Mitä luulet, kuuluuko heidän tehtäviinsä esimerkiksi transihmisiin kohdistuvista viharikoksista puhuminen?
