Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Halloween ja kiitospäivä pelastavat amerikkalaisen syksyn.
Kirpeänkuulas syksy alkaa saapua Washingtoniin, hyvine ja huonoine puolineen. Kurpitsaan liittyy molempia.
Amerikkalaiset keksivät kurpitsan olemassaolon uudelleen aina lokakuun alussa, jolloin oranssi mötäkkä ilmestyy vähän joka paikkaan: kauppoihin, työpaikoille, kouluihin ja sairaaloihin. Se koristaa niin bussien etumuksia kuin talojen kuisteja.
Kyseinen hedelmä onkin parhaimmillaan koristeena. Siitä leivottavat piirakat tuppaavat maistumaan lämmitetyltä vauvan oksennukselta. Piirakan lisäksi kurpitsaa löytää myös leivistä, kahvista, kekseistä ja vähän kaikesta mihin kekseliäät amerikkalaismarkkinoijat äkkäävät sitä piilottaa. Kurpitsan maku on ällö, mutta sitä on pakko kehua amerikkalaisille, vähän samaan tapaan kuin suomalaiset odottavat ulkomaalaisten kehuvan heidän ankeita perinneruokiaan.
Kurpitsa symboloi kuitenkin myös amerikkalaisen syksyn hyviä puolia. Sen oranssiin kylkeen kaiverrettu irvinaama on symboli halloweenille, joka on mainio juhla. Kakarat pitävät pyhäinpäivän aatosta, koska silloin saa pukeutua naamiaisasuihin ja kulkea naapurustossa kerjäämässä karkkeja, joita edes terveystietoisimmat vanhemmat eivät voi kieltää.
Nuorille aikuisille halloween on puolestaan tilaisuus rietastella. Useimmat amerikkalaisopiskelijoiden pyhäinpäivän juhlat muistuttavatkin nykyään pornoelokuvan kuvauspaikkoja. Nuorten naisten asusuosikki tuntuu olevan hutsahtava sairaanhoitaja, seksikäs ranskalaissisäkkö tai korsetteihin ja minihameeseen änkeytynyt noita. Miehet voivat valita muun muassa gynekologin, isopyssyisen sotilaan tai pitkäletkuisen palomiehen asuista. Viime vuonna pariskuntien suosikki näytti olevan, että mies pukeutuu pistokkeeksi ja nainen pistorasiaksi.
(Halloween-asuillakin on rajansa. Se löytyi lokakuussa 2001, kun eräs newyorkilaispariskunta ilmestyi juhliin pukeutuneena World Trade Centerin kaksoistorneiksi. Torneihin oli liimattu pienoislentokoneita, ja ikkunasta roikkui pieniä ihmishahmoja. Kuulemma muiden juhlijoiden reaktio oli ”aika ikävä”.)
Washingtonissa halloween on seksuaalivähemmistöjen luvattu juhla. Paras tapahtuma on aina High Heels Race, jossa kaupungin monet drag-kuningattaret juoksevat korkokengissä muutaman korttelin matkan tuhansien katsojien kannustaessa. Viime vuonna muistaakseni tiukin taisto käytiin prinsessa Dianan, Condoleezza Ricen ja Hillary Clintonin kaksoisolentojen välillä, ja tänä vuonna odotettavissa on monia Michelle Obamoja.
Kun halloween-krapulasta on selvitty, on aika valmistautua kiitospäivään. Marraskuun neljäntenä torstaina vietettävä sadonkorjuun juhla on amerikkalaisille yhtä tärkeä kuin joulu suomalaisille. Kiitospäivään ei nykyään enää liitetä uskonnollisia tapoja, joten se on monikulttuurisessa maassa myös vähemmän kiistanalainen (lue: poliittisesti korrekti) juhla kuin joulu.
Siippani mittava suku kokoontuu kiitospäiväksi Pohjois-Kalifornian punapuumetsissä sijaitsevalle farmille, missä mieheni isosetä vietti lapsuutensa. Neljänkymmenen rempseän irlantilais-italialaisamerikkalaisen kokoontuessa yhteen melu on korvia riipivä, ja sen kestää helpoiten korkkaamalla ensimmäisen kaljan heti keskipäivän jälkeen.
Naiset hääräävät ruokien kanssa keittiössä, miehet hakevat polttopuita ja kantavat pöytiä, ja lapset kirmaavat vanhojen latojen takana levittäytyvällä pellolla. Puoliseniili vaari vangitsee rollaattorillaan pahaa aavistamattoman uuden tulokkaan huoneen nurkkaan kuuntelemaan loputtomia kertomuksia 1960-luvun San Franciscosta, kunnes joku pelastava enkeli noutaa vaarin päiväunille.
Kiitospäivä on ennen kaikkea ylensyömisen juhla. Lihansyöjät iskevät kiinni kalkkunaan ja kasvissyöjät tofuversioon, jotka syödään karpalososeen ja bataattien kanssa. Piirakoita on vähintään viittä eri laatua, viheliäisestä kurpitsasta mustikkaan ja pekaaniin, ja niiden päälle lätkäistään vuori kermavaahtoa. Liian ison aterian jälkeen kellahdetaan yleensä telkkarin eteen katsomaan amerikkalaista jalkapalloa tai otetaan nokoset. Päivän ajan maailmassa on kaikki kunnossa, tai ainakin siirretty seuraavaan aamuun odottamaan ruokakooman loppumista.
Kurpitsa toimii ajan näyttäjänä myös kiitospäivän jälkeen. Kun kuistille jätetty oranssi hedelmä on rottien ja oravien läpeensä syömä, on aika varata kynttilöitä ja punaviiniä kaappeihin ja bunkkeroitua odottamaan joulukuuta.
