Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
…ajat muuttuvat Amerikassa erikoisiksi.
Kun mikään muu ei auta, turvaudu Simpsoneihin, näytti Washington Post päättäneen männäviikonloppuna. Lehden mielipideosio oli nostanut etusivulleen kuvan Simpsons-elokuvan kohtauksesta, jossa koko Springfieldin raivostunut asujaimisto on lähtenyt liikkeelle tulisoihtujen ja talikoiden kanssa.
Valinta oli pätevä, koska sanat eivät enää oikein kykene kuvaamaan sitä vitutusta, joka Amerikassa parhaillaan vallitsee. Wall Streetin lahjattomat pikkupojat ovat ajaneet Amerikan sellaiseen turpeeseen, että edes messiaaninen Obama ei ehkä pysty lapioimaan maailmantalouden moottoria enää kuiville. Helmikuussa 851 000 amerikkalaista menetti duuninsa, ja maanlaajuinen työttömyys on amerikkalaisittain järjettömän korkeassa 8,1 prosentissa. Duunien kadotessa yhä harvemmalla on varaa sairausvakuutukseen, ja talonsa menettäneet keskiluokkaiset ovat lipsumassa köyhyyteen.
Itse asiassa vitutuskaan ei taida olla tarpeeksi vahva sana kuvaamaan amerikkalaisten nykyfiiliksiä. Monet näyttävät siirtyneen jo seuraavaan tunteeseen, puhtaaseen raivoon.
Vakuutusjätti American International Groupin tapauksessa raivo on täysin ansaittua. En tiedä miten paljon suomalainen media on raportoinut AIG:n töppäilyistä, mutta toiston uhallakin kerron lyhyesti surkean tapauksen taustat:
Bisneksensä täysin kurannut vakuutusfirma AIG oli kaatua viime vuonna, kunnes valtio päätti tukea sitä verorahoilla. Tähän mennessä Bushin ja Obaman hallinnot ovat syytäneet tälle zombie-firmalle yli 170 miljardia dollaria, ja lisää veroshekkejä on kohta lähdössä samaan osoitteeseen. Tässä suhteessa AIG ei eroa kaikista niistä tusinoista perseelleen päätyneistä jenkkifirmoista, jotka kiikkuvat konkurssin partaalla uhaten vetää koko maailmantalouden vielä syvemmälle lamarotkoon.
Mutta AIG on ylimielisyydessään omaa luokkaansa, sillä pari viikkoa sitten firma ilmoitti maksavansa työntekijöilleen yli 165 miljoonaa ”hyvän työn” bonuksina. Nämä fyrkat on nyt maksettu, ja vielä sen saman eksoottisten rahoitustuotteiden osaston tyypeille, jotka mokailuillaan kaatoivat koko yhtiön tähän kuraan.
AIG selitti bonuksia sillä, että firmalla ei ole varaa menettää niitä ainoita ihmisiä, jotka tietävät tämän laman syistä edes jotain. (Tämän logiikan mukaan siis pyromaani tuikkaa talon tuleen ja tekee miljoonatuhot, mutta saa palkinnoksi ison pötäkän käteistä koska hän on ainoa joka tietää miten näin iso palo saatiin aikaiseksi.) Obaman talousneuvonantajat ovat levitelleet viime päivät käsiään ja valittaneet, että bonukset ovat työntekijöiden sopimuksissa eikä niitä lain mukaan siis voi estää. Obama itse ja kongressin demokraatit ovat kuitenkin julistaneet nyhtävänsä miljoonat takaisin veronmaksajille keinolla millä hyvänsä.
Saatiin bonukset perittyä takaisin tai ei, AIG on vääntynyt nykyamerikaksi muotoon ”arrogance, incompetence and greed” eli ylimielisyys, kyvyttömyys ja ahneus. Firman johtaja Edward Liddy kutsuttiin kuluneella viikolla todistamaan kongressille, ja Liddy päätyi lukemaan ääneen tappouhkauksia, joista yhdessä aiottiin murhata hänen työntekijänsä ja heidän perheensä pianolangalla.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, kun miljonääriurpot joutuvat limusiineissaan ja kattohuoneistoissaan pelkäämään kadulla väijyviä veronmaksaja-kostajia.
Saa nähdä seuraako tästä raivosta mitään pysyvämpää muutosta siihen, miten raharikkaat pörssi-idiootit saavat mellastaa ilman pelkoa seurauksista ja lykätä mokansa veronmaksajien taakaksi. Mutta Obama pyysi vaalikampanjansa aikana amerikkalaisia hylkäämään kyynisyytensä ja muuttumaan aktiivisiksi, politiikan tekoon osallistuviksi kansalaisiksi, ja nyt näyttää, että pressa on saamassa mitä pyysikin. Homer Simpson on vihdoin herännyt sohvan pohjalta ja etsii Springfieldin kaduilta talikolle tehtävää.
