Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Siru Valleala
Japanin joulussa treffaillaan ja vältellään vanhoja joulukakkuja.
Kun asuu ulkomailla, tulee viettäneeksi joulua paljon tehokkaammin kuin Suomessa. Joutuu näkemään kaikenlaista erilaista vaivaa joulun luomisen eteen. Glögiä ei kaupoissa ole, joten sitä pitää yrittäen ja erehtyen keitellä itse tai suorittaa kompromissireissu Ikeaan, josta punaviiniglögiä ja aidon makuisia piparkakkuja sekä tuikkukynttilöitä saa ympäri vuoden. Joulukuusia ei tuoreena juuri mistään löydä, tai edes mäntyjä, mutta tavaratalot syytävät vilkkuvia muovikuusia pahimpaan kuusikaipuuseen. Riisipuuroriisiä ei ole, mutta japanilainen riisi on lähes samaa. Kotikeittiön varustus ei yleensä sisällä uunia, joten peruna- ja porkkanalaatikot saavat uudenlaisen, muusimaisen variaatiomuodon ja tortut jäävät useimmiten unelmiin. Lanttua, punajuurta ja siirappia saa metsästää ympäri kaupunkia.
Lohtua jouluruuan kaipuuseen tuovat onneksi suurlähetystön ja suomalaisyhteisön järjestämät itsenäisyyspäivä- ja joulujuhlat, joissa vastikään me Tokion ulkosuomalaiset saimme masumme täyteen ihania, itse tehtyjä joulun antimia laatikoineen, rosolleineen, torttuineen, kakkuineen ja kinkkuineen. Ruoka maistuu niin perin paljon paremmalta, kun tietää sen olevan harvinaista herkkua!
Joulun odottelu Aasian perukoilla onnistuu leppoisasta 14 lämpöasteen säästä huolimatta yllättävän hyvin, yllättävän jouluisasti. Japanissa jouluna ei ole vapaapäiviä, eikä joulua varsinaisesti vietetä. Markkinatalous sitä kuitenkin viettää yllin kyllin, ja kaupat täyttyvät kauden kimalluksella marraskuun alussa. Japaniksi versioidut joululaulut raikaavat, ja jälleen tänäkin vuonna naapurustomme kaksi tiettyä taloa kilpailee valaistusvarustuksellaan. Molemmilla on pihallaan ainakin päätään kääntävä valopeura, lukuisia erivärisiä vilkkuvaloja sekä valaistut tontut, jotka ulkoseinää pitkin kiipeävät kohti yläkerran ikkunaa.
Koko Tokio kylpee talviaikaan massiivisissa Illuminations-valoissa. Kyseessä eivät ole vain jouluvalot, vaan talviset, pimeämmän vuodenajan valaistukset. Yleisimmin käytetään valkoista ja sinistä valoa. Tokiossa ei tyydytä tekemään asioita sinne päin, vaan jokaisen kaupunginosan oma valoalueensa on täynnä uskomatonta loistoa. Välkkeessä sokaistuu, lamppuja on satoja ja tuhansia, muodostelmavalikoimia maasta taivaaseen, ja maasta taivaaseen tuntuvat valonsäteetkin ulottuvan. Lehdissä tapahtumakalenteriin listataan myös nämä valoshow-alueet.
Itse jouluaattoon ei satsata perheen voimin, vaan pariskunnan voimin. Jouluaatto on ystävänpäivän ohella vuoden suosituin treffipäivä. Nuoret parit menevät elokuviin, syömään, katsomaan talvivaloja, huvipuistoon, shoppailemaan, kävelylle. Kaikki paikat ovat pariskuntia täynnä, ja sormusmyymälöissä kuhisee. Jouluna onkin erityisen stressaavaa olla sinkku, ja siksipä kumppanin metsästys kiihtyy marras-joulukuussa uusiin lukuihin. Jouluaaton perinteisiin kuuluu koristeellisen täytekakun syöminen, ja tärkeää on, että kakku ostetaan viimeistään aattona. Seuraavana päivänä se on jo vanha ja kelvoton. Japanissa onkin olemassa mieltä ylentävä sanonta, että ellei nainen ole 30 ikävuoteensa mennessä löytänyt kumppania, hän on kuin vanha joulukakku!
Joulukakut ovat huikeita ilmestyksiä, ja yleensä ne tilataan kaupoista jo hyvissä ajoin. Joulun alla leipomot siirtävät myös kakkutiskit kadulle, jolta ohikulkijan on helppo valita oma kakkunsa. Koristeluihin kuuluu useimmiten pukkeja, poroja, kuusia, mökkejä, tähtiä ja muuta perinteistä joulun kuvastoa keksien, karkkien ja marsipaanin muodossa. Kakku päältä kaunis – tai ainakin kauhistuttavan korea – ja sisältä melkoista höttöä; se pätee japanilaiseen joulukakkuun, jota ehdottomasti mieluummin katselee, kuin syö.
Joulutäykkärin ohella perinnejouluruokaa on Kentucky Fried Chicken -pikaketjun paistettu kana. Mikä lie Amerikan ihannointiperinne, mutta joulun alla KFC-jonojen kiemurtelu katukuvassa tuo väkisinkin joulumielen. Itse kasvissyöjänä on kana jäänyt kokematta, mutta japanilaiset ovat ennakkotilaamassa joulukanaansa aina hyvissä ajoin, eli kyseessä on ilmeisesti tahdottu, odotettu herkku. Lyömätön joulun ensimerkki on se, että KFC-liikkeiden edustalla pönöttävä perustajasetä Sandersin patsas puetaan joulupukin asuun.
Japanissa ei ole pikkujouluja, mutta vastaava juhla on bounenkai, vuoden päätösjuhla. Työpaikat, yhteisöt ja kaveriporukat viettävät joulukuussa bounenkaita yleensä ravintolassa syöden ja juoden, minkä jälkeen voikin siirtyä vaikka karaokeen. Periaatteessa juhla ei poikkea pikkujouluista, sillä ylin tarkoitus on päihtyä. Uskottomuuskuviot eivät sen sijaan yleensä kuulu juhlaan, ainakaan sen enempää kuin muihinkaan juhliin!
Suomalainen joulupukki, se ihan Korvatunturin tyyppi, saapui Finnairilla kylään Japaniin marraskuun lopulla. Joulupukilla on täällä paljon töitä, sillä hän palaa Suomeen vasta jouluaattona. Toivotaan, että tontut Korvatunturilla ovat olleet ahkerina, kun pukilla on näin kireä aikataulu! Japanilaiset ovatkin puolalaisten ja englantilaisten ohella ahkerimpia pukille kirjoittajia. Yleisesti Japanissa tiedetään joulun tarkoitus: joulu on Joulupukin syntymäpäivä.
Keisarin syntymäpäivä muuten on aatonaattona, ja se sentään on vapaapäivä.
Tokiossa ei jouluna ole lumesta tietoakaan, mutta aina voi häipyä kauemmas. Hokkaidolla lunta jo riittää, joten omalla kohdallani reissusuunnitelmat takaavat sen, että luminen joulu lienee jopa varmempi kuin Helsingissä!
Hyvää, lumista tai lumetonta joulua kaikille Fifin lukijoille! Merii kurisumasu!
