Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Aija Salo
Ruotsi on täynnä Palestiinan ystäviä, Suomi symppaa Israelia.
Yksi Ruotsin ja Suomen poliittisen ilmapiirin eroista on suhde Israeliin. Käynnissä olevan Gazan kriisin aikana Ruotsissa kuuli usein toteamuksen ”meillä ruotsalaisilla on niin erityinen suhde Palestiinaan”. Erilaisia hätäkeräyksiä Gazan avuksi on meneillään siellä täällä, tukikeikkoja järjestetään, ja alkukeväästä Gazan pommituksia vastustaneisiin mielenosoituksiin osallistui tuhansia ihmisiä kerralla.
Paikallisella ostarillamme Rädda barnen -järjestön eli Ruotsin Pelastakaa lapset ry:n feissari tempaisi minulle muitta mutkitta ”Vad vi gör i Gaza” (Mitä teemme Gazassa) -esitteen, kun epäröin kuukausilahjoittajaksi ryhtymistä sillä perusteella, että ”juuri nyt antaisin mieluummin rahani Gazaan”. Huhtikuun alussa Malmön kaupunki sai Kansainväliseltä tennisliitolta viiden vuoden porttikiellon pääsyyn Davis Cup –ottelujärjestäjäksi, koska kaupunki päätti poliittisten protestien jälkeen mielenosoitusten pelossa järjestää Ruotsin ja Israelin välisen ottelun ilman yleisöä.
Suomessa sen sijaan tuntuu edelleen olevan tavallisempaa törmätä Israelin ystävät -aktiiveihin, kuulla suomalaisten erityissuhteesta juutalaiseen Israeliin ja lukea puolusteluja Israelin iskuille palestiinalaisia siviilejä vastaan.
Vietin juuri viikon Israelissa sukulaisissa. Se oli ensimmäinen käyntini alueella. Poliittinen ennakkokäsitykseni Israelista vahvistui matkan aikana. Ilmapiiri maassa vaikutti juuri niin jakautuneelta kuin voi kuvitella. Tuntui huojentavalta nähdä siellä täällä Jerusalemin kaduilla iskulauseita Jews for Palestine, juutalaiset Palestiinan puolesta.
Sain kuitenkin myös uutta näkökulmaa. Aiemmin en ollut tajunnut, millainen sekametelisoppa erityisesti Jerusalemin merkitys eri lahkoille ja uskonnoille on. Jerusalemin vanhassakaupungissa pyörii jos jonkinmoista ristinkantajaa ja tukan- tai parrankasvattajaa. Arabialueen keskellä joissakin ikkunoissa liehuu uhmakkaasti Israelin lippuja, jottei kukaan erehtyisi luulemaan, että korttelin joka asunnossa punkkaa arabisympatisöörejä.
Joihinkin pyhiin kohteisiin miesten on sonnustauduttava päähineeseen, joihinkin naisten – riippuen siitä, mille uskonnolle kyseinen kohde on pyhä. Hämmennystä lisää Jeesuksen hautakirkko, jonka kattokruunukynttilätkin on tarkkaan jaettu kolmen eri kristillisen suuntauksen kesken. Kalliomoskeijan puutarha-alueella vartija seurasi ortodoksijuutalaista kuin varjo, luultavasti voidakseen estää tätä suorittamasta vääräoppisia rituaaleja muslimien pyhällä paikalla. Hartaat pyhiinvaelluskulkueet vaeltavat hitaasti hymnejä laulaen Via Dolorosan ympäristössä loputtomien krääsäkauppojen ohi, joissa myydään kaikkea tanskalaisen hipin näköisistä ristiinnaulitun kuvista feikki-pleikkaripeleihin ja barbeihin.
Taksissa matkalla Ben Gurionin lentokentälle Tel Aviviin kysyin kuskilta, mikä oli Jerusalemin rautatieaseman vieressä taivaisiin kohoava Rovaniemen Jätkänkynttilän näköinen rakennelma. Se on osa uutta rautatiesiltaa, kuski kertoi ja lisäsi, että näyttävän rakennelman rakentaminen oli maksanut kymmeniä miljoonia shekeleitä (yksi euro on noin 5,5 shekeliä eli shekel on aavistuksen vanhaa markkaa vahvempi).
Koska Israelissa on rakennettu paljon ulkomaisella rahalla, etenkin amerikkalaisten yksityisten säätiöiden lahjoituksilla, kysyin, keneltä sellainen raha on peräisin. ”Our government”, naurahti arabikuskimme. Hän ei sanonut vähäisellä englannin sanavarastollaan paljon muuta, mutta mieleni tekee tulkita vastaukseen ihmetystä siitä, että infrastruktuurimiljoonia riittää Jerusalemin keskustaan samaan aikaan, kun Israelin Palestiinan-politiikka pitää esimerkiksi tuhansia ihmisiä vastentahtoisesti työttöminä ja vailla minkäänlaista toimeentuloa.
Samoilla lennoilla kanssamme oli äänekäs ja hyväntuulinen porukka Ruotsin neljänneksi suurimmasta puolueesta, Folkpartietista, joka on mukana porvarihallituksessa. Unohdin kysyä heiltä, mitä he tekivät Israelissa. Jäi mysteeriksi, vahvistiko vai kyseenalaistiko folkpartistien matka teoriaani ruotsalaisten kriittisestä suhteesta luvattuun maahan.
