Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Anna Palmén
Kaikkeen tottuu. Jopa Tel Avivin lentokentän turvatarkastuksiin.
Lentäminen Ben Gurionin kentältä Tel Avivista on aina yhtä mieleenpainuva kokemus. Turvatarkastukset on viety äärimmilleen, ja matkustajan täytyy olla kentällä aina kolmea tuntia ennen lentoa, jotta aikaa riittää kuulusteluun.
Aloitetaan numeroleikillä. Nuori, asepalvelustaan suorittava nainen lähestyy sinua ja pyytää esittämään lentolipun ja passin. Seuraa kysymyksiä matkan tarkoituksesta, kestosta ja mahdollisista vierailuista Länsirannalle. Näiden kysymysten esittämiseen menee vain kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen virkailija antaa sinulle numeron 1-6. Ykkönen on yleensä diplomaatti tai israelilainen tavis. Kuutonen olen minä. Länsirannalla asunut ja työskennellyt henkilö, epäilyttävä, toimittaja, arabien ystävä tai arabin tyttöystävä, linkki terroristijärjestöön ja henkilö, jolla on epäilyttäviä asioita laukussa.
Seuraa vaihe kaksi, jossa laukkuni ensin läpivalaistaan. Sieltä laukut kiikutetaan noin kolmen nuoren virkailijan eteen, ja alkaa mieletön mylläys ja kysely. Kassini revitään auki, ja jokainen tavara ja vaate nostetaan ulos. Sähkölaitteet viedään erilliseen läpivalaisuun, ja epäilyttävät paketit avataan. Virkailijat tökkivät sähköistä tikkua laukussa, joka antaa signaalin, jos laukussa on jotain pommiin viittaavaa. Sinua pyydetään vastaamaan, mitä tietyt tavarat tai ystävän tekemät oliivit ovat. Sivullisena saat nauttia siitä, kun laukkusi räjäytetään auki ja sen jälkeen pyydetään sulkemaan ne ystävällisesti itse.
Ilo ei lopu tähän. Vaiheessa kolme virkailijoiden uumenista paikalle ilmestyy tiimin esimies, joka aloittaa kysymystykityksen vielä kertaalleen. Miksi asuit Länsirannalla? Kenen luona vierailit? Tunnetko arabeja? Vastaanotitko lahjoja arabeilta? Miksi olet toimittaja? Miksi matkustit Israeliin, etkä vaikka Afrikkaan? Mikä on isäsi nimi? Mikä on hänen ammattinsa? Mitä hän harrastaa? Kuka maksoi matkasi? Paljonko sinulla on rahaa pankkitililläsi? Millä bussinumerolla matkustit Jerusalemista Tel Aviviin? Näillä kysymyksillä halutaan vain selvittää se, hermostutko. Ketään ei loppujen lopuksi kiinnosta vastaukset, koska virkailija puhuu aina päällesi.
Vaihe neljä on edellisten vaiheiden jälkeen melkein euforinen. Kuljemme naisvirkailijan kanssa takahuoneeseen, jossa hän pyytää minua riisumaan kengät ja housut. Alkaa ruumiintarkastus päästä varpaisiin. Päänahan hieronta on mukavin ja rentouttavin osio. Virkailijakin on jo hieman häpeissään ja pyytää monta kertaa anteeksi.
Koko toimenpide naurattaa ja itkettää samalla. Kymmenien kertojen jälkeen osaan jo varautua kaikkeen, mutta joka kerta turvatarkastus tekee yhtä vihaiseksi. Osaan myös pelin, jota virkailijat pelaavat. Olen nykyään ystävällinen, hymyilen, heitän vitsejä, vaikka otsalohkoni meinaa räjähtää kiukusta. Välillä räjähdykseltä ei voi välttyä. Niin naurettavaa koko touhu on.
Viime kerralla räjähdys oli väistämätön, kun hiustenkuivaajaani tutkittiin puolitoista tuntia. Kaikki muut tavarat oli tarkastettu, mutta minun piti odottaa föönini erikoisvalaisua. Meinasin myöhästyä lennolta tämän naurettavuuden takia ja mielessä oli jo, että pitäkää föönini. Lopulta pahoitteleva miesvirkailija kiikutti sen ja rupesi paketoimaan matkakokoista kuivaajaa massiivisen kokoiseen pahvilaatikkoon. Syynä olivat kuulemma turvallisuusmääräykset. Olin väsynyt ja minua rupesi naurattamaan. Poikakin hieman hörähti ja sanoi, että we have a lot of problems in Israel.
Lopuksi minut kuljetettiin lentoportilleni suoraan, jotta en ehtisi tekemään pahojani lentokentän tax free -myymälöissä. Poika heilautti kättä ja sanoi: I hope you had a pleasant stay in Israel.
