Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Siru Valleala
Japanissa luonto muistuttaa taas, kuka on pomo.
Sunnuntai-iltana melkein koko Japani tärisi pitkästä aikaa isoimman maanjäristyksen kourissa. 6,9 Richterin täräys oli ensimmäinen näin pitkä ja iso maanjäristys täällä asumiseni aikana.
Kieltämättä tunne on tyhjentävä, kun yleensä aika tukeva maa jalkojen alla lähtee liikkeelle. Tällä erää järistys oli todella pitkäkestoinen, alkoi hitaasti ja kiihtyi keskivaiheilla. Joustava talomme rokkasi natisten, vesi läiskyi lasissa ja alakerrassa astiat helisivät. Itse nappasimme maanjäristysrepun ja hosuimme edestakaisin huoneessa miettien kuumeisesti, että mitä tässä nyt oikein pitikään tehdä.
Onneksi järinä vaimeni ennen kuin ehdimme tehdä kovin pahoja virheitä. Maanjäristyksessä tärkeintä olisi muistaa, ettei lähde siirtymään liian kauas siitä, missä on, eikä ainakaan ulos. Kunhan menee paikkaan, jossa mikään iso esine ei vaaranna putoamisellaan henkeä, eikä ole lähellä ikkunaa tai ulkoseiniä. Eniten kuolemia tapahtuu putoavien esineiden vuoksi. Katon mahdolliselle putoamiselle ei toki mitään voi. Toinen riskialtis asia on kaasu. Kaasuposahdukset ja tulipalot ovat merkittävä tuhon aiheuttaja. Alakerran kaasuhanalle on aika pitkä matka.
Toivokaamme nyt, että tuo maanjäristys hieman vapautti maan paineita. Tokiossa ollaan jo pitkään odotettu isoa järistystä, sillä sellaista ei ole aikoihin koettu. Yhä ekspertit ovat sitä mieltä, että 90 prosentin todennäköisyydellä Tokiossa tulee olemaan massiivinen maanjäristys seuraavan 50 vuoden aikana.
Vuoden 1995 Koben maanjäristyksen jälkeen ei laajamittaisesti tuhoisaa järinää ole Japanissa ollut. Tuolloin 6 400 ihmistä menetti henkensä. Tokion alueen viimeisin paha maanjäristys yhä on vuonna 1923 iskenyt Great Kanto Earthquake, joka vei peräti 142807 henkeä.
Twitter oli sunnuntai-iltana heti asian ytimessä. Tuntui siltä, että monille Japanissa asuville oli tärkeämpää raportoida Twitteriin parhaillaan tapahtuva järinä kuin suojautua sen mahdollisilta tuhoilta. Kommentoivaan joukkoon mahtui toki paljon väkeä, jotka eivät olleet edes huomanneet mitään. Ydin-Tokion alueella järistys ei toki tuntunutkaan niin suurella voimalla kuin lähialueilla.
Oman kodin tärinä kuitenkin aina säikäyttää. Etenkin pohjoismaalaisen lintukotoihmisen turvallisuuskäsitys kokee melkoisen hetkahduksen. Ja se tekee vain hyvää.
Japanissa tapahtuu 20 prosenttia maailman suurista maanjäristyksistä, mutta täällä myös ollaan niihin tehokkaimmin varauduttu. Japanin saaret sijaitsevat viiden mannerlaatan risteyskohdassa, joten törmäyksiltä ei voi välttyä. Eläminen täällä on riski. Mutta arvaamattomuus ja jatkuva luonnon uhka luovat myös ainutlaatuisen hetkessä elämisen tunnelman.
Tässä ei ole kaikki. Maan tärinä on tuskin ainoa kiusankappale kesä-Japanissa. Maanantaiyönä, heti järistyksen jälkeen, satoi niin, että katto tuntui painuvan lommoille. Aamulla uutiset kertoivat Etau-taifuunin saapuneen Japanin alueelle tuhoisalla voimalla. Länsi-Japanissa Hyogon ja Okayaman prefektuurit tulvivat parhaillaan, ihmisiä on kateissa ja ainakin neljä on kuollut. Televisio syytää tulvakuvia, kaatuneita autoja, suljettuja juna-asemia ja ihmisten tuhoutuneita kauppoja ja taloja. Nyt taifuuni on matkalla Tokioon – tervetuloa vain.
Seisoin perjantaiyönä Summer Sonic -festaroinnin päätteeksi ystäväni kanssa merenrannassa keveissä aalloissa. Ihailimme öistä merta kuun alla, ja ystäväni kertoi surullisen tarinan serkkunsa perheen menetyksistä Thaimaan tsunamissa. Meri sai äkkiä ihan toisenlaisen sävyn.
Meri ei ole ystävä. Maa ei ole ystävä. Ilma ei ole ystävä. Luonto ei ole ystävä. Se on pomo.
