Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Milja Rämö
Jumissa intialaisella kampuksella Mumbain pommi-iskujen jälkeen.
Kävellessäni kouluun ystäväni tulee minua vastaan itku kurkussa. Hän kertoo minulle mitä Mumbaissa tapahtuu: panttivankeja, terroristeja, kuolleita, loukkaantuneita… Kaikki mitä hän kertoi tuntui absurdilta, hämmentävältä, pelottavalta, ahdistavalta.
Oppilaat eivät ilmestyneet oppitunneille. Äidit ja isät soittivat kysyäkseen, olimmeko me kunnossa, kaverit lähettivät tekstiviestejä, me otimme yhteyttä tuttuihin Mumbaissa. Kaikki tuntui kaaottiselta.
Asun 150 kilometrin päässä Mumbaista. Se on suhteellisen pitkä matka, mutta Mumbain tapahtumat vaikuttivat meilläkin. Lähikylän poliisit kielsivät meitä poistumasta kampukselta.
Iskut saivat meidät kaikki pohtimaan, pohtimaan turvallisuutta ja ulkomaalaisena oloa Intiassa. Aluksi spekuloimme, mitä tekisimme, jos meidän kouluumme hyökättäisiin: mihin piiloutuisimme, mihin juoksisimme, mitä tekisimme.
Myönnän, että ylireagoimme, mutta silloin kaikki tuntui pelottavalta ja aiheelliselta. Turvallisuus Intiassa on ollut meidän kaikkien mielessä. Ajatukset ovat todella sekavat kaikesta tapahtuneesta.
Olimme jumissa kampuksella päiviä lukien uutisia eri puolilta maailmaa. Kun Helsingin Sanomissa kerrottiin suomalaisesta pojasta, joka sai luodinpalan sormeensa, saksalainen sanomalehti kertoi miehestä, joka kuoli Taj Mahal hotellissa ja intialaisilla televisiokanavilla haastateltavat kertoivat, kuinka he menettivät perheenjäseniään. Eräs muslimimies kertoi jättäneensä perheensä juna-asemalle häntä odottamaan, kun hän ajoi autonsa parkkiin. Kun mies palasi, jäljellä oli ainoastaan perheenjäsenten ruumiit.
Ulkomaisia medioita lukiessa suhteellisuudentaju muuttuu. Kyse ei todellakaan ollut ainoastaan suomalaisista Mumbaissa. Lähes 200 ihmistä kuoli. Satoja loukkaantui. Tapahtui terrori-isku, joka tulee vaikuttamaan Intian tulevaisuuteen, sen talouteen, sen ulkomaansuhteisiin.
Terroristit pysäyttivät maailman – ainakin minun maailmani – vähäksi aikaa ja saivat ulkomaailman seuraamaan Mumbain tapahtumia. Tuhansilla ihmisillä on oma tarinansa kerrottavana Mumbaista. Jonkun veli sattui silloin olemaan Mumbaissa, joku lähti Mumbaista juuri päivää ennen iskuja, jonkun äiti kuoli, joku loukkasi jalkansa. Minä asun 150km Mumbaista ja olen vieläkin hämmentynyt tapahtumista.
