Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Perttu Hillman
Singapore on sääntöyhteiskunta, joka toimii.
Singaporen kaupunkivaltio on ollut olemassa reilut 40 vuotta. Malesian itsenäistyttyä Britanniasta irtautui siitä varsin itsetietoinen kaupunki omaksi valtiokseen. Englantilaisten 1800-luvulla lähes asumattomalle saarelle perustama vapaasatama on kehittynyt ympäristössään ainutlaatuiseen vaurauteen.
Pieni maa on pitänyt näkemyksellisesti päänsä ja itsenäisyytensä läntillä, jota painaa joka suunnasta köyhyys ja sen aiheuttama levottomuus. Näillä tienoilla ihmisten sieluista taistelevat lisäksi monet uskonnot.
Etnisiltä taustoiltaan erilaisten ja eri uskonnollisia vakaumuksia edustavien ihmisten asiallinen yhteisolo on kypärännoston arvoinen suoritus vallanpitäjiltä. Saavutus, joka asettaa kuuluisan singaporelaisen tiukkapipoisuuden huomattavasti ymmärrettävämpään valoon.
Yhteiskunnan monimuotoisuus edellyttää toisenlaista varautumista ja ylläpitoa kuin vaikkapa Suomessa. Yhteiskuntarauhan tärkein kulmakivi on edes jonkinlainen tasa-arvo.
Edes näennäisen tasa-arvon säilyttämiseksi kaikkinaisiin mielenilmauksiin, joiden kohteena ovat etniset ryhmät tai vakaumukset sovelletaan nollatoleranssia. Rajanvedon hankaluus sulkee sisään käytännössä myös politiikan.
Sananvapauden rajoittaminen ei yleisesti ottaen ole hyväksyttävää. Singaporen tapauksessa se on – ymmärrettävää.
Arkea touhuavat rinnan taustaltaan kiinalaiset, malaijit ja intialaiset. Läsnä ovat näkyvästi olleet aina myös länsimaiset ihmiset. Ja tuohon vielä uskonnot ristiintaulukoimalla saadaan monenlaista elämäntapaa ja elämisen traditiota, joista on vuosien saatossa puristunut singaporelaisuus.
Tuntemani paikalliset eivät ole välttämättä erityisen suvaitsevaisia. Kyse ei olekaan henkilökohtaisista valinnoista: rinnakkaiselo ei pohjaa ihmisen sisäsyntyiseen hyvyyteen vaan ankariin, yksiselitteisiin sääntöihin.
Itsenäisen taipaleen alkuvuosina eri alkuperää edustavat ryhmittymät ottivat yhteen paitsi kabineteissa myös kaduilla. Veristen mellakoiden perintönä kuri ja järjestys on tiukka. Kabinettipeleissä niskaotteen saivat kiinalaiset, joiden pillin mukaan maa tanssii edelleen.
Kaupunkivaltiossa parlamentti on myös kaupunginvaltuusto. Edustajat ovat suorassa vastuussa kaupunginosansa äänestäjille, valtapuolueen sisällä kilpailu on armotonta. Aasialaiseen tyyliin edunvalvonta ja etenkin sen vaadinta on luonteeltaan kiihkeää ja ehdotonta.
Jos kenties valtiotason päätökset ovatkin enimmäkseen ylhäältä annettuja, on tavallisen kansalaisen elinympäristö aktiivisen vaikuttamisen ja väsymättömän kiinnostuksen kohteena. Kansanedustajan on parempi näyttäytyä ilta toisensa jälkeen kaupunginosayhdistysten riennoissa tai poliittinen hukka perii.
Konsensus, yhtenäisyys, on tärkeää. Tärkeämpää kuin äkkiä katsoen edes tulisi ajatelleeksi.
Valtiotason ratkaisujen yhteydessä pääministeri korostaa toistuvasti päätösten taustalla tehtyä asiantuntijatyötä. Kykenevin eliitti on luonnollisesti valtapuolueen piirissä. Suuria päätöksiä valmistellaan hartaasti ja ratkaisuille haetaan pohjaa myös ulkomailta.
Propagandaa tai ei, päätökset perustellaan julkisuudessa yksityiskohtaisesti ja kaikki kansalaisryhmät huomioiden. Tutkinnassa olleiden vaihtoehtoisten mallien hyviä ja huonoja puolia puidaan. Mikään ei muistuta banaanivaltiomaisesta mielivallasta. Paitsi tietysti vähän se, että perustelut tulevat aina yhdestä osoitteesta.
Mitä sitten, asiat ovat hyvin. Miksi niitä pitäisi poliittisella oikuttelulla sekoittaa, kysyy singaporelainen.
Täkäläisittäin ajatellaan, että ei ole varaa asettaa elintärkeitä ja tarvittaessa pikaisia muutoksia edellyttäviä päätöksiä tyhjänpäiväisen puoluepolitiikan vesitettäväksi. Poliittinen ja henkilökohtainen eduntavoittelu asetetaan etusijalle, jolloin tarkoituksenmukaisuus vaarantuu.
Tiukkaan edunvalvontaan ja meritokratiaan – termi on ymmärrettävä positiivisena – perustuva systeemi tuntuu näissä olosuhteissa toimivan. Kansalainen tuntee arvonsa ja edellyttää olemiseensa vaikuttaville päätöksille selkeät ja tasapuolisuutta vaalivat perustelut.
Poliitikkojen keskeisenä tehtävänä on kärsivällisesti välittää ne ihmisille. Ihmisten ymmärtämällä kielellä.
