Junon pyöräpäiväkirja: Kolmen tuhannen kilometrin kesä
Juno Lehtinen pyöräilee ympäri Suomea. Tavoitteena hänellä on taittaa pyörän selässä 3000 kilometriä kesällä 2021.
Juno, 21, on kohta valmistuva valokuvauksen opiskelija ja tämä on hänen ensimmäinen retkeilykesänsä pyörällä.
Pakkasin pyörän valmiiksi torstai-iltana 29.4. ja polkemaan lähdin seuraavana päivänä vappuaattona kello 9.15. Matka keskustasta Itä-Helsinkiin alkaa olla jo aika loppuun kulutettu, joten ajattelin, että voisin ottaa metron Vuosaareen. Loppukuun tilin nähtyäni päätin sitten polkea koko matkan… Perjantaiaamu oli aika kirpeä, mutta aurinkoiselta se silti näytti.
Poljin aika rauhallisesti ensimmäisen tunnin. Kotona olin jo lämmitellyt polvet kuminauhan kanssa ja venytellyt vähän. Halusin saada polvet kunnolla lämpimäksi, ennen kuin nostaisin vauhtia. Söderkullaan on pyörätietä Helsingin keskustasta asti. Sen jälkeen pitää kääntyä polkemaan tienreunaan. Helsinki-Porvoo -väli on suosittu pyöräreitti, joten autotkin ovat tottuneet väistämään reilusti pyöräilijöitä. Tämä väli oli itsellenikin tuttu jo entuudestaan. Olen kerran polkenut Loviisaan ja takaisin pari vuotta sitten, ja vuosi sitten tein yhden päivämatkan Porvooseen. Tuttu reitti mahdollisti ympärille katsomisen, eikä puhelimesta tarvinnut katsoa karttaa jokaisen risteyksen kohdalla.
Olin Porvoossa tasan kello 12. Polkaisin suoraan keskustaan moikkaamaan Christoffer Lekaa, joka on opettanut minua Lahden Muotoiluinstituutissa. Sain mukaani laatikollisen suklaata.
Helsinki-Porvoo väli tuntui niin tutulta, että otin sen enemmän kuntoilumielessä, kun taas Porvoosta Loviisaan matka on jollain tavalla mielelle rauhallisempi. Tien reunassa ei ole montaa taloa, vain muutama hassu bussipysäkki ja metsää. Piennar on kapea ja metsän reuna tulee aika lähelle tietä.
Koko matka Helsingistä Loviisaan on aika mäkinen (ja vappuaattona perjantaina myös tuulinen). Erityisesti Loviisan lähellä on jatkuvasti ylä- ja alamäkiä. Eihän se haittaa, kun voi ottaa ihan rauhassa. Pernajan kohdalla tulee noin kilometrin välein sama kyltti, jossa lukee “Loviisa 16 km”. Se oli todella turhauttavaa.
7 kilometriä ennen Loviisaa alkaa taas pyörätie. Mutkittelevan ja mäkisen tien jälkeen näkyy Neste Ankkurituulen huoltoaseman tolppa. Melkein perillä! Loppumatka menikin vain hyvällä mielellä katsellessa lapsuundenkaupungin maisemia. Laskettelin kirkolta alas rantaan ja ajoin vanhan kaupungin läpi uimarannalle. Siitä jatkoin vielä kotiin pari kilometriä.
Saavuin kotipihaan klo 15.45 ja mittarissa oli 100 kilometriä. En ole koskaan ajanut yhden päivän aikana noin pitkää matkaa.. Pihassa perheeni oli kahvilla takapihan kasvihuoneessa. Illalla katsottiin elokuva Nomadland ja syötiin Porvoosta mukaan tulleita suklaita.
Nukuin yön riippumatossa. Pyörässä oli siis mukana kaikki ulkona nukkumiseen tarvittava varustus. Nukahdin melkein heti kömmittyäni riippumattoon. En ollut aikaisemmin nukkunut riippumatossa. Sen verran olin kuitenkin tutkinut asiaa, että makuualusta kannattaa olla ja nukkuma-asento on ikään kuin vinottain, jotta kehon saa vähän suoremmaksi. Puoli kuuteen asti nukuin kuin tukki, mutta sitten heräsin kylmään ja auringonnousuun. En jaksanut yrittää nukahtaa uudelleen ulos, vaan menin sisään olohuoneen sohvalle.
Vappupäivänä lähdettiin pikkuveljen, Peikin, kanssa päiväretkelle Kukuljärvelle. Kotoa sinne oli matkaa 20 km. Tarkoituksena oli kävellä Kukuljärven vaellusreitin lyhyempi karhunkierros, mutta tulimme reitille väärästä kohtaa. Joka tapauksessa reitti on kaunis, ja jos jaksaa kävellä koko reitin (8 km), matkan varrella on laituri, josta pääsee uimaan. Samassa paikassa on laavu ja grilli, suosittelen! Kesällä se on ihana paikka. Telttaa ei sinne saa pystyttää yöksi, mutta laavulla saa yöpyä.
Paluumatkalla aurinko meni pilveen ja saimme niskaamme pienen raekuuron. Myös Peikillä alkoi voimat hiipua.
“Peppuun sattuu, reidet on hapoilla, kauhea nälkä, rakeita sataa ja vielä vastatuuleen 20 kilometriä”, kuului valitus. Toisaalta, ei ihme, että ärsytti.
Kotona meitä odotti kuitenkin grillipizza ja vappuskoolaus!
Sunnuntaina sain isältä kyydin takaisin Helsinkiin.
Retki Helsingistä Loviisaan ja mahdollisuuksien mukaan vielä Kotkaan on kiva reitti polkea kesällä. Rantakaupungit ovat ihania pysähdyspaikkoja ja tiet ovat hyviä polkea. Loviisassa on leirintäalue rannassa, jossa voi viettää ensimmäisen yön.
Jos aikoo polkea koko matkan Helsingistä, suosittelen ottamaan metron Vuosaareen asti. Jos ei ole tottunut polkemaan pitkää matkaa tai jos tämä on ensimmäinen kesäreissu pyörällä, voi 100 kilometriä tuntua aika pitkältä.
Lisäksi kannattaa katsoa bussiliikenne ajoissa. Nyt koronan aikaan Loviisasta ja Kotkasta suunnilleen yksi bussi päivässä. Onnibussiin ei voi ottaa pyörää mukaan, eli se kannattaa muistaa katsoa aikatauluja tarkistaessa. Kotkasta pääsee myös junalla Helsinkiin, mutta reitti kulkee Kouvolan ja Lahden kautta.
