I. Simes ja maailman tila
Alati utelias ja perinpohjainen toimittaja Iida Simes havainnoi maailman tilaa, politiikkaa ja kulttuuria. Ajan virta on leveä, mutta joskus katse kannattaa suunnata pieniin ja ehkä yllättäviin yksityiskohtiin.
Kiitos teille, jotka reagoitte ystävällisesti ja myötätuntoisesti 12. toukokuuta Fecabookissa julkaisemaani toivomuskirjeeseeni.
Jotkut ovat kertoneet vedonneensa Helsingin yliopistoon Rosebudin jättiläiskirjakaupan, Sivullisen, puolesta. Ehkä he muistuttivat opinahjoaan tai työpaikkaansa siitä, miten kirjallinen kulttuuri on sen kivijalkaa – vaikka mitkä digi- ja tekoälyteknologiat enemmän tai vähemmän jylläävät sekä opiskelun ja tutkimuksen arjessa.
Edelleen vilpitön uskoni on, että kirjoja lukevat ihmiset ovat kaikkein fiksuimpia.
Ihmiset haluavat myös tavata toisiaan kirjojen ja kirjallisen ohjelman äärellä. Rosebudiin kaikki ovat tervetulleita – paitsi te, jotka olette varastaneet kaksi nettiin lähettävää ja tallentavaa kameraa ja yhden kannettavan tietokoneen.
Naivi ja romanttinen ihminen kun olen, luotan siihen, että se henkilö, joka kerran oli kovasti pakkaamassa pianotuolia erään huonekalujätin räikeänsiniseen kassiin, toimi taiteellisen hurmoksen sekoittamana.
Postasin toivomuskirjeeni Facebookiin viime viikolla. Olkoon se nyt myös netissä.
* * * * *
Hyvä ystävä,
jos olet Helsingin yliopiston henkilökuntaa, opiskelija, alumni tai fani, tämä katastrofi koskee sinua. Kaikkein eniten tämä kuitenkin koskee Rosebudin kirjakauppojen asiakkaita ja kaikkia kirjallisen kulttuurin ystäviä.
Helsingin Yliopiston Rahastot omistaa Kaisa-talon liiketilat. Yliopiston Rahastot uhkaa irtisanoa Rosebud Sivullinen -kirjakaupan vuokrasopimuksen. Yliopiston Rahastot ei ole pyytänyt Rosebudia maksamaan korotettua vuokraa, eikä Rosebud ole laiminlyönyt maksujaan. Kyseessä on puhtaasti bisnes. Joku muu taho kuulemma tarjoaa enemmän. Kaisa-talossa on myös Yliopiston kirjasto.
Jos Rosebud joutuu lähtemään Kaisa-talosta, iso osa Helsingin kirjallista kulttuurielämää kuolee. Uutta noin suurta paikkaa ei niin vaan löydy: paikkaa, jossa voi järjestää julkistustilaisuuksia ja muita kulttuuririentoja, soittaa pianoa ja hengailla Suomen laajimman myynnissä olevan kirjavalikoiman sylissä.
Paikkaa, jossa kokoontuu myös Helsingin yliopiston fiksuja ja innostuneita nuoria ja vanhoja tiedonjanoisia ihmisiä.
HELSINGIN YLIOPISTOLLA ON jonkinlaiset arvot: totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys. Vaikka nuo ovat hyvin laveita ja epämääräisiä sanoja, silti juuri Rosebud Sivullisen kaltainen bisnes on vaikuttanut sopivan niihin hyvin.
Ei, yliopiston saati Yliopiston rahastojen tehtävänä ei ole tukea toisten bisnestä. Mutta sen tehtävänä on varmaan sivistyksen tukeminen.
Rosebud Sivullinen on laaja ja kunnianhimoinen liike, jonka saaminen kukoistamaan ja jonka tunnettavuuden nostaminen on kestänyt suunnilleen sen viisi vuotta, mitä se on Kaisaniemessä ollut. Rosebudilla on laaja, vakiintunut asiakaskunta, joka arvostaa erityisesti valikoiman runsautta eli asiaa, jota pienissä kirjakauppatiloissa ei voi toteuttaa – vaikka tärkeitä nekin pienetkin ovat. Rosebud Sivullinen on auki joka päivä, ja tätäkin asiaa asiakkaat arvostavat.
Rosebud Sivullisen siirtäminen – mitä Rosebudin johto pitää jo ajatuksena mahdottomana, ei moisia tiloja kertakaikkiaan ole Helsingin keskustan kivijaloissa – tarkoittaisi sekä valtavasti työtä että talouskriisiä. Ei yritys enää nousisi siitä.
HELSINGIN YLIOPISTO KERTOO nettisivuillaan yhdistäneensä arvot strategiaansa: ”Strategiamme ´Tieteen voimalla – maailman parhaaksi’ korostaa tuoretta ajattelua, opiskelijoiden asemaa ja luovaa tutkimusympäristöä. Strategian perustan muodostavat yhteiset arvot totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys, jotka ohjaavat jokapäiväistä toimintaamme.”
Ehkä nuo virkkeet ovat vain sanahelinää, jota on isketty nettiin, koska tuollaiset arvopuheet ovat jo pitkään olleet muotia. ”Avointa” moinen vehkeily ei ole Rosebudiin päin ollut, eihän kukaan ole pyytänyt Rosebudilta tarjousta. Ja juuri ”sivistys” on nyt vaakalaudalla. Kuitenkin erityisesti tuo ”yhteisöllisyys” tuntuu hyvin kyseenalaiselta: kysyin jo muutamalta Helsingin yliopiston arvovaltaiselta työntekijältä voisivatko he vedota yliopistolla Rosebudin puolesta, mutta ensin arvon oppineet vastasivat, että ”kiinteistöyhtiöille ei voi mitään, ne tekevät mitä haluavat”.
Se siitä yhteisöllisyydestä sitten: miksi se ulottuisi yliopiston firmoilta yliopiston ulkopuolelle, kun eivät edes oman talon osastot ole yhteisöllisiä eli solidaarisia toisilleen? Noh, hetken mietittyään professorit lupasivat toki puolustaa Rosebudia kaikesta huolimatta, eli Rosebudin ja sen asiakkaiden kesken yhteisöllisyys toimii aika hyvin, vaikkei se yliopiston sisällä niin onnistukaan.
TOIVON ETTÄ YLIOPISTO ja sen kiinteistöyhtiöt eli Rahastot tulevat järkiinsä ja luopuvat Rosebudin vuokrasopimuksen irtisanomisesta.
Eikä sekään riitä minulle. Toivon, että Helsingin yliopiston ja sen yhtiöiden henkilökunta tulee entistä innokkaammin mukaan Rosebudin tapahtumiin ja sen kirjalliseen arkeen ja juhlaan. Että he ymmärtävät Rosebudin olevan paljon enemmän kuin vain vuokralainen: yksi kulttuurin ja sivistyksen kivijaloista – maailmassa, jossa nämä ovat aivan liian kovaa vauhtia murenemassa ilmankin, että niitä tahallisesti hankaloitetaan.
Kirjoittaja toimii Rosebudissa aika ajoin kirjallisen ohjelman tuottajana.
Simes on myös Voima-lehden toimittaja, ja Rosebud on Voiman suurin yksittäinen omistaja.
