Teksti Derya Tekin

Jo kuudes mielenosoittaja kuoli Turkin mellakoissa.

Lauantaina Helsingissä järjestettiin mielenosoitus Turkissa jatkuvaa poliisiväkivaltaa vastaan. Mielenosoittajat kokoontuivat Elielinaukiolla ja protesti jatkui hiljaisena marssina Turkin suurlähetystölle. Suurlähetystön eteen mielenosoittajat jättivät mustan arkun, jonka jälkeen he muistivat Gezi-prostesteissa kuolleita sekä viime viikolla menehtynyttä Ahmet Atakania.

Turkissa syyskuu on alkanut vauhdilla. Mielenosoittajat ovat täyttäneet taas useiden kaupunkien aukiot. Tai eivät he ikinä jättäneetkään katuja: Gezi-protestien jälkeen ihmiset ovat kokoontuneet säännöllisesti puistoissa ja järjestäneet niissä kokouksia ja tapahtumia.

Tällä kertaa syyskuun protestit saivat alkunsa Ankarasta. Syynä oli jälleen metsien kaataminen. Kohteena oli tällä kertaa ODTÜ:n (Middle East Technical University) yliopistoon kuuluva metsä, jonka poikki rakennetaan valtatietä.

Samoina päivinä toisella puolella Ankaraa, Tuzlucayirin kaupunginosassa, osoitettiin mieltä täysin erilaista rakennusprojektia vastaan. Projektin tarkoitus oli yhdistää moskeija ja aleviittien rukouspaikka. Paikallisten aleviittojen mielestä projektin päämääränä oli hukuttaa aleviittien kulttuuri sekoittamalla sitä valtakulttuuriin.

Turkin valtio päätti kukistaa nämä kaksi mielenilmausta väkivallalla. Myös oppositiopuolueen kansanedustajat saivat osansa pippurikaasusta. Sekä yliopiston kampuksella että Tuzlucayirin kaduilla pystytettiin barrikaadeja.

Mielenosoitus Ankarassa. Kuvat Murat Y. Paker.

Mielenosoitukset levisivät uudelleen ympäri Turkkia kuten kevään ja kesän Gezi-prostestien aikaan. Myös syy oli sama: poliisien suhteeton voimankäyttö. Useissa kaupungeissa osoitettiin mieltä ankaralaisten tukemiseksi. Turkin valtion vastaus näihinkin protesteihin oli kohtuuton väkivalta.

9. syyskuuta mielenosoituksiin osallistunut 22-vuotias Ahmet Atakan kuoli eteläturkkilaisessa Hatayn maakunnassa. Atakanin kuolinsyystä kiistellään: valtamedia väittää hänen menehtyneen kaaduttuaan katolta, kun taas silminnäkijät ovat varmoja, että syynä oli pippurikaasukapseli, joka osui Ahmet Atakania päähän. Kyseinen kaasukapseli, jossa väitetään olevan Ahmet Atakanin veri- ja hiusnäytteitä, on toimitettu tuomioistuimeen.

Poliisi harjoittaa edelleen mielivaltaista väkivaltaa. Ankaran lisäksi intensiivisimmät konfliktit ovat Hatayssa ja Istanbulissa Gazin, Kadiköyn ja Sarigazin kaupunginosissa. Pahin esimerkki on poliisin tunkeutuminen 11. syyskuuta Kadiköyn Süreyya-oopperataloon, jossa vapaaehtoiset lääkärit hoitivat loukkaantuneita. Poliisit kohtelivat kaltoin vapaaehtoisten lääkäreiden lisäksi jopa vakavasti haavoittuneita.

Istanbulissa puhutaan toisestakin kuolonuhrista. Viime perjantaina 36-vuotias Serdar Kardakal sai sydänkohtauksen Kadiköyn kaupunginosassa. Kardakalilla oli sydämentahdistin. Sukulaisten mukaan sydänkohtauksen laukaisi poliisin käyttämä pippurikaasu.

Istanbul. Kuvat Nazım Serhat Fırat.

Kuolonuhrien ja loukkaantuneiden määrä kasvaa päivä päivältä, mutta valtion toimenpiteet vain kovenevat. Amnesty International kehotti äskettäin kaikkia maita lopettamaan mellakantorjuntaan käytettävien välineiden, kuten pippurisumutteiden, ammusten ja panssaroitujen ajoneuvojen toimittamisen Turkkiin, kunnes valtio ryhtyy toimiin loukkaantumisten ja kuolemantapausten estämiseksi.

Turkki tunnetaan perinteisesti vankiloiden kidutustapauksista. Nykyään kidutukseen törmää kadulla.

Kaikkien niiden tietoja, jotka ovat syyllisiä kuolemantapauksiin ja loukkaantumisiin ei ole paljastettu, vaikka heidän tiedetään olevan poliiseja. Yhä useampi ei pidä poliisin toimia oikeutettuina tai laillisina, mutta Turkin pääministeri kehuu poliisin käytöstä julkisesti. Valtio osoittaa tukensa myös maksamalla poliiseille bonusta.

Mielenosoittajat saavat puolestaan tukea valtiota vahvemmilta tahoilta: paikallisilta tädeiltä. Harmaahiuksiset vanhukset lahjoittavat huonekalujaan barrikaadeille ja jättävät avaimia ulko-oviin, jotta protestoijat pääsevät heidän koteihinsa piiloon.