Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Eekku Aromaa
Joskus kansainvälinen diplomatia voi toimia jopa ilman tuolileikkiä ja päästää osalliset mukaan kokoukseen.
Heinäkuussa kesken jääneet asekauppasopimusneuvottelut ovat jatkuneet nyt maanantaista lähtien. Kokouksen nimi on lupaavasti Final Diplomatic Conference on Arms Trade Treaty, viimeinen tai lopullinen kokous siis. On tietenkin hyvä, jos sopimukseen päästään, eikä kokouksia tarvitse enää enempää järjestää.
Itse olisin voinut kannattaa sitäkin ratkaisua, että olisi viety jo heinäkuun kokouksessa aikaan saatu luonnos äänestettäväksi yleiskokoukseen, mutta nyt täytyy todeta, että viisaampien tekemä ratkaisu uudesta kokouksesta saattaa osoittautua paremmaksi. Jos kaikki menee hyvin, meillä on tämän kokouksen jäljiltä tiukempi ja sitovampi sopimus.
Tämä tiukempi sopimus voidaan joko hyväksyä tämän kokouksen lopuksi tai jos yksimielisyys puuttuu, mutta valtaosa valtioista sopimusluonnosta kannattaa, viedä äänestettäväksi yleiskokoukseen. Tässä lopputuloksessa olisi se hyvä puoli, että kaikkein jyrkimmät sopimuksen vastustajien vaatimat löysennykset ja porsaanreiät voitaisiin jättää huomiotta ja hyväksyä enemmistön haluama tiukka ja sitova sopimus.
Nyt eletään torstaita, kokouksen neljättä päivää. Eilen, keskiviikkona illalla saatiin uusi sopimusluonnos. Se noudattelee heinäkuun kokouksessa aikaan saatua luonnosta, mutta sitä on paranneltu nyt juridisesti järkevämmäksi. Sisällölliset muutokset esimerkiksi ammusten sisällyttämisestä ja viennin esteiden tiukentamisesta puuttuvat vielä, mutta niitä ei ollut tarkoituskaan sisällyttää vielä tähän luonnokseen. Seuraava luonnos on tarkoitus jakaa perjantaina ja viimeinen, mahdollisesti hyväksyttävä sopimus siis ensi viikon keskiviikkona, toiseksi viimeisenä kokouspäivänä tätä yhdeksänpäivästä kokousta.
Control Arms -järjestökoalition viestintäihmisten twitter-tiivistys käsittelyssä olevasta sopimusluonnoksesta: New #armstreaty text. Legally sound? Maybe. Good for humanity? Not yet. #moretodo #gettingitright
Kokouskuulumisia voit seurata esimerkiksi Sadankomitean twitterin kautta.
Ja lopuksi kerron loppukevennyksenä tarinan. Eilen tutustuin täällä neuvottelujen takarivissä kanadalaiseen aselobbariin. Olen niin kiltti, että vaikka oikeastaan olisi kannattanut vain hihitellä hiljaa, niin päädyin kuitenkin neuvomaan hänelle, miten tulkkauslaitteesta saa käännöksen ulos, eikä vain kuuntele nollakanavalta äänentoistosta puhetta sellaisenaan. Vinkki teillekin jos joskus joudutte tällaiseen tilanteeseen. Siinä laitteessa on sellainen kanavanvalitsin, sitä kannattaa käyttää. Toimii vähän niin kuin vanhanaikaisen radion säätönappi tai vastaava, ja siinä pienessä näyttöruudussa lukee kanavan numero. Englantia tulee ykköskanavalta.
Juttelimme sitten myös siitä, mitä me olemme täällä tekemässä. Minä selitin hänelle Sadankomitean työstä, yleisestä asevelvollisuudesta ja erilaisista asesopimuksista. Hän kertoi minulle, että aiemmin hän oli vain ihan tavallinen tyyppi, Regular Joe, jolla oli oma ase kotona, mutta joka huolehti lähinnä omista asioistaan. Mutta sitten Kanadassa tuli tuoretta lainsäädäntöä aseiden rekisteröintiin liittyen. Se politisoi tämän Regular Joen, ja joukon muita kanadalaisia aseenomistajia ja he päättivät, että hehän eivät aseitaan rekisteröi, valtion pakkovaltaan ei alistuta. Tällä hän sitten kertoi heidän torjuneen mokoman fasistisen lainsäädäntöhankkeen.
Lopuksi hän vielä kertoi surullisen tarinan 80-vuotiaasta naisesta, joka oli jäänyt leskeksi. Tämän naisen edesmenneellä miehellä oli ollut ase, ja sitten tuo ase muuttuikin luvattomaksi miehen kuoltua. Sitten poliisit tulivat naisen kotiin kolmelta aamuyöllä aseistautuneina, potkaisivat oven sisään ja laittoivat mummoparan käsirautoihin ja veivät asemalle. Kysyin, että todellako jos teillä Kanadassa tapahtuu tuollaista, teidän suurin ongelmanne on asekauppasopimus, joka ei vaikuta kansalliseen aselupalainsäädäntöön mitenkään? Hän vastasi, että ei sitä koskaan tiedä, kyllä nyt pitää olla varuillaan. Useimmat rikokset tekee valtio.
