Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Jukka Vuorio
Saako toimittajalla olla mielipiteitä? No totta helvetissä saa, ja pitääkin olla.
Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä. Mutta sehän on aivan järjetön väite. Miten faktoista muka voisi kiistellä?
Viime vuosina on silloin tällöin esitetty julkisia näkemyksiä, joiden mukaan joka toimittajan puoluekanta pitäisi olla näkyvillä. Tämä vaatimus ilmeisesti jollakin tavoin perustuu Matti Apusen ajatukseen, että jotain puoluetta äänestäessään journalisti välittömästi kadottaa minuutensa ja muuttuu osaksi puolueensa propagandakoneistoa.
Ja kyllä minä viimeksi vasemmistoliittoa äänestäessäni tosiaan huomasinkin, että ensin alkoi Kansainvälinen soida päässä ja hetkeä myöhemmin huomasin jo katselevani matkasivuilta menolippua Pohjois-Koreaan.
Onneksi myöhemmin tokeennuin ja tajusin, että kokoomus on paras.
Minulle on henkilökohtaisesti sanottu esimerkiksi myös, ettei talonvaltauksista tai turkisteollisuudesta voi kirjoittaa, jos niistä sattuu olemaan joku vahva, julkinen mielipide. Että ihmisestä tulee jotenkin jäävi kertomaan asioista, jos kuuluu johonkin viiteryhmään. Kyllä minä koen, että esimerkiksi helsinkiläisenä voin kirjoittaa Helsingistä ja suomalaisena Suomesta. Pidän myös eläin- ja ihmisoikeuksista, ja niistäkin syntyy juttua ihan tuosta vain.
Ja minulla on mielipide lähes kaikkeen. Tämän kevään ja kesän aikana olen kirjoittanut Voimaan ja Fifiin esimerkiksi sellaisia juttuja, missä sanon eläinkokeiden olevan vittumaisia ja että Valko-Venäjä on Lukashenkan diktatuuri ja että minä ja Mannerheim olemme loppujen lopuksi aika samanlaisia miehiä. Nekin kirjoitukset ovat kaikesta huolimatta enemmän tai vähemmän mielipiteitä.
Katsokaas kun minähän olen kirjoittanut paljon jääkiekosta. Jos ottelun lopputuloksesta todetaan, että matsi päättyi 3–3, se on objektiivista. Mutta heti kun toimittaja alkaa analysoida, oliko jokin taklaus törkeä, torjunta hieno tai syöttö kekseliäs, mennään jo tulkinnan ja näkemysten puolelle.
Kun A-studio keskiviikkona 12.6. esitti jälleen kerran suomalaisilta turkistarhoilta salaa kuvattua videomateriaalia erittäin huonosti voivista eläimistä, ei tulkinnalle jäänyt paljon varaa. Näkeehän sen nyt jumalauta, että ne eläimet voivat huonosti.
Kun turkisteollisuuden edustaja sitten valittaa julkisuudessa, että aktivistien meneminen tarhoille vaarantaa kettujen turvallisuuden, niin eikö se koko teollisuudenala, jonka idea on repiä eläimen turkki irti nahkoineen päivineen sitten vaaranna?
Ja on minulla muuten sellainenkin mielipide, että objektiivista journalismia ei ole olemassakaan, siihen pyrkivää kylläkin. Kun toimittaja kirjoittaa siitä, miltä asiat hänestä näyttävät ja tuntuvat, se on rehellisintä mahdollista journalismia.
