Teksti Derya Tekin

Mitä enemmän parkkihalleja rakennetaan puistojen tilalle, sitä sivistyneempiä ollaan.

Istanbulin kansainvälinen elokuvafestivaali on yksi Turkin arvostetuimmista. Vuodesta 1983 lähtien järjestetyissä festivaaleissa näytetään joka vuosi useita kansainvälisiä ja turkkilaisia elokuvia. Elokuvien lisäksi on mielenkiintoista osallistua työpajoihin ja seminaareihin.

Tänä vuonna, 7. huhtikuuta, festivaalin järjestäjät ja osallistujat protestoivat historiallisen Emek-elokuvateatterin purkusuunnitelmia. Poliisi hajotti mielenosoituksen vesitykeillä ja kyynelkaasulla, mielenosoitukseen osallistui tuhansia protestoijia. Mukana olivat kreikkalais-ranskalainen ohjaaja Costa-Gavrasin lisäksi Turkin kunnioitettuja ohjaajia ja näyttelijöitä. Mielenosoituksessa elokuvakriitikko ja yksi festivaalin tuomareista Berke Göl sekä kolme muuta mielenosoittajaa pidätettiin.

Elokuvakriitikko Berke Göl pidätettiin mielenosoituksessa viime viikolla. Kuvat: Nazım Serhat Fırat.

Myös elokuvaohjaaja Costa-Gavras osallistui mielenosoitukseen.

Jälkeenpäin festivaalin järjestäjä Istanbulin kulttuuri ja taiteen säätiö IKSAV tiedotti tuomitsevansa elokuvan ja kulttuurin ystäviin kohdistuneen liiallisen voimankäytön.

Turkin juntta-aikoina poltettiin kirjoja ja elokuvia. Nykyään isku kulttuuriin on tehokkaampaa, sillä ei enää vainota yksittäisiä elokuvia vaan puretaan kokonaisia teattereita.

Viime vuosien aikana Istanbulissa on ollut käynnissä kaupungin elvyttämisprojekti, jonka tarkoituksena on raivata tilaa rakennussijoittajille ja työntää kaupungin köyhempi väki melkeinpä Istanbulin ulkopuolelle.

Projektin ansiosta joka nurkasta nousee aidattuja ja korkeita kerrostaloja. Näitä betonihirvityksiä markkinoidaan ”turvallisina” asuinalueina luksusmahdollisuuksien kera. Toinen suuri ilmiö on ostoskeskukset. Ajatusmaailma on siis tämä: mitä enemmän parkkihalleja rakennetaan puistojen tilalle, sitä sivistyneempiä ollaan.

Istiklal-katu on kahden kilometrin pituinen, Taksim-aukioon johtava Istanbulin suurin viihdekeskus. Katu on suljettu autoliikenteeltä ja pienemmät kadut johtavat myös Istiklaliin. Alue on täynnä historiaa ja ainutlaatuisia rakennuksia sekä tapoja.

Erikoista ja miellyttävää Istiklalissa olivat kapeat kadut täynnä matalia pöytiä. Koko katu oli siis yhtä terassia, joka koostui useammasta pieniyrittäjästä. Kesän helteessä sai nauttia vaikkapa katumusiikista samalla kun istuskeli kadulla olevissa kahviloissa. Istiklalin kulttuurissa katu on itsessään merkittävä oleskelutilana ja yhteisöllisyys teki siitä viihtyisän.

”Sivistyksen” nimissä kadun missiota piti muuttaa. Eihän katu voi olla vain oleskelutilaa. Sen pitäisi johtaa paikkoihin, joissa ostetaan ja kulutetaan kiireellä. Siksi ”elvytysprojektin” nimissä ensimmäisenä puututtiin kyseisiin terasseihin, joka vaikutti pienyrittäjien talouteen vakavasti. Seuraavaksi rakennettiin Istiklalin tunnelmaa pilaava Demirören ostoskeskus.

Kulutuksen suurin vihollinen on kuitenkin Istiklalin katutaiteilijat. Katuteattereita ja -muusikoita näkee joka puolella esittämässä ja keräämässä väkeä ympärilleen. Heidän taiteeseensa ei saa puuttua. Mikä pahinta, he eivät pakota yleisöä maksamaan esityksistään. Eli he tarjoavat ilmaisen kulttuurielämyksen ihmisille ja vievät aikaa pois kuluttamasta. Viikonloppuisin Istiklalista kulkee noin miljoona ihmistä. Tätä suurta kuluttajaväkeähän pitäisi lypsää!

Emek-elokuvateatteri sijaitsee myös Istiklal-kadulla. Se aloitti toimintansa vuonna 1924 ja se on Turkin tasavallan ensimmäinen elokuvateatteri. Elokuvateatterilla on 875 hengen sali ja sisustustyyliltään barokki- ja rokokoo-tyylinen. Emek-elokuvateatteri on yksi teattereista, missä näytetään festivaalielokuvia ja indie-tuotoksia.

Emekin historiallisen rakennuksen tilalle aiotaan pystyttää komea ostoskeskus. Ostoskeskusta vastustavia yritetään lohduttaa ostoskeskuksen ylimpään kerrokseen ängetyllä elokuvateatterilla. On selvää, että ostoskeskuksen kalliissa elokuvateatterissa ei ole tilaa indie-elokuvien näytöksiin.

Istabulin kansainvälinen elokuvafestivaali päättyi sunnuntaina. Taiteen ja kulttuurin ystävät kokoontuivat uudestaan protestoimaan Emek-elokuvateatterin purkua. Istanbulilaiset eivät aio luopua kulttuuristaan ainakaan helpolla.