Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Eekku Aromaa
Turvallisuus ja puolustus 2012 -messuilla stereotypiat jyräsivät.
Vietin perjantaipäivän Turvallisuus ja puolustus 2012 -messuilla. Messuilla oli paljon vaikuttavaa ja hämmentävää nähtävää. Huomioni kuitenkin kiinnittyi siihen, että näytti siltä, että pienten poikien vanhemmat olivat päättäneet erityisen laajasti lähteä messuille lastensa kanssa. Laskin yhden tunnin aikana ohitse kävelleitä lapsia ja totesin, että tosiaankin, pieniä tyttöjä kulki ohi viisi, pieniä poikia 17. Tuskin sentään kyse on pelkästä sattumasta. Mutta miksi pienille pojille on tärkeätä puhua maanpuolustuksesta ja sotilaallisesta turvallisuudesta?
Seisoessani omalla pisteellä sain mahdollisuuden seurata mitä vastapäisellä standilla tapahtui. Siellä tarjottiin näille pienille pojille, pääsääntöisesti alle kouluikäisille, Suomen Sotilas -lehteä. En valitettavasti kuullut keskusteluista kuin osia, mutta keskustelun palasten ja yleisen elämänkokemuksen pohjalta en osaisi olla yllättynyt, jos siellä olisi keskusteltu pojan tulevaisuudesta. Siitä tulevaisuudesta, jolloin kukin keskusteluun osallistuva poika menee armeijaan ja osallistuu tähän nuorille miehille tarkoitettuun kansalliseen aikuistumisriittiin. Aikuistumisriittiin, jossa nuori mies antaa ruumiinsa maanpuolustuksen käyttöön ensin määritellyksi ajaksi kokonaan ja sitten sen epätodennäköisen sodan tullen mahdollisesti kuolemaan asti. Varmasti hiukan kunniakkaampia sanoja käyttäen ja kuolemasta puhumatta, tietenkin.
Näin rakennetaan, ei vain maanpuolustusta vaan jopa ensisijaisesti vahvaa panssaroitua maskuliinisuutta ja käsitystä siitä, miten erilaisia sukupuolet ovat ja miten erilaisiin tehtäviin ihmiset sukupuolensa perusteella pystyvät ja soveltuvat.
Työtoverilleni oli ammuntapisteellä tarjoiltu motivaatioksi sitä, että hänen täytyy ampua paremmin kuin hänen seurassaan ollut työtoveri ampui, ”Kyllähän sä nyt ammut paremmin kuin naisesi”. Ja kun tämän lausunnon (tai harjoittelun jälkeen) hän osui hitusen lähemmäs maalitaulun kymppiä, oli kannustus jatkunut sillä, että hyvinhän sitä motivaatiota sieltä löytyi. Ilmeisesti tämän reserviläisyhdistyksen pisteen pitäjä ei sitten enää kehdannut sanoa mitään, kun seurueeseen kuulunut nainen, työtoveri hänkin, ei hetero- ja pariskuntaoletuksen mukainen tyttöystävä, ampui lähemmäs maalitaulun keskustaa.
Ps. Muistinvaraisesti työtoverin kanssa jälkikäteen järjestykseen laitetuissa ammuntapisteissä voitin Rauhanaseman sarjan. Wuhuu, jännittävä elämysmatka vieraaseen maailmaan suoritettu kunniallisesti, vaikkei meitä tainnut olla kuin kolme osallistujaa.
Pps. Muuten olen sitä mieltä, että asevelvollisuus on lakkautettava.
