Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Eekku Aromaa
Aseiden säilytysturvallisuudessa olisi paljon tekemistä.
Tällä hetkellä Suomessa lainsäädäntö ohjaa aseiden säilyttämistä varsin oikeansuuntaisesti.
Aseita tulee säilyttää lukitussa kaapissa, jonka on oltava kiinteä tai kiinnitetty lattiaan tai aseen tulee olla osissa ja osien tulee olla eri paikoissa. Lisäksi laki sanoo vielä, että ampuma-asetta tai aseen osia ei näinkään säilytettynä saa pitää paikassa, josta ne ovat helposti anastettavissa. Lisäksi jos säilytettävänä on enemmän kuin viisi asetta tai jos ase on erityisen vaarallinen tulee sen säilyttämiseen käyttää erityistä turvakaappia tai poliisiin tulee tutkia ja hyväksyä säilytystila.
Ampuma-aseita saa kuljettaa yleisillä paikoilla vain lataamattomana ja suojuksessa ja silloinkin on oltava hyväksyttävä syy kuljettamiseen. Moottoriajoneuvoissa aseita saa kuljettaa vain suojatussa tilassa tai lataamattomina ja suojuksessa ja ainoastaan hyväksyttävästä syystä. Lisäksi metsästysaseen kuljettamisesta säädetään metsästyslaissa vielä erikseen.
Vaikka useimmat aseiden omistajat säilyttävät luultavasti aseitaan ainakin lain kirjaimen mukaisesti, voisi aseturvallisuutta parantaa Suomessa huomattavasti paremmalla valvonnalla ja ehkä ihan aseiden omistajien neuvonnallakin.
En tiedä millaisista luvuista puhutaan, mutta kerron esimerkin eräästä ihmisestä, jonka tunsin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuolella. Kutsutaan häntä nyt vaikka Pekaksi.
Pekka on erittäin kunniallinen maanviljelijä pieneltä paikkakunnalta. Pekka metsästää hirviä paikallisen hirviporukan mukana ja siksi omisti, ja varmaan omistaa edelleen, metsästysaseen. Pekan metsästysasetta säilytettiin pääsääntöisesti kiinteän kaapiston yläkaapissa, jonka ovessa oli lukko.
Lukko kuitenkin oli pieni ja hento, sellainen päiväkirjanlukko-tyyppinen, jonka varmasti saisi kenen tahansa voimilla revittyä rikki. Ja sillä paikkakunnalla on kaikkien asukkaiden mielestä niin turvallista, ettei ovia yleensä lukita, ja silloinkin kun lukitaan, löytyy avain yhdessä sovitusta piilosta oven vierestä.
Kaappi, jossa Pekka säilytti asettaan oli yhdessä omakotitalon makuuhuoneista. Tämä huone oli Pekan vanhemman pojan huone, kunnes poika muutti aikuistuttuaan pois vanhempiensa luota.
Pekan metsästysasetta siis säilytettiin teini-ikäisen pojan huoneessa sellaisen lukon takana, joka on helppoa rikkoa teini-ikäisen voimin. Koska tunsin tuon pojan, en voi kuvitella tilannetta, jossa hän olisi käyttänyt murtautunut asekaappiin ja käyttänyt isänsä metsästysasetta mihinkään vaaralliseen. Mieleni tekisi kuitenkin väittää, että juuri kukaan ei sanoisi oman lapsensa kuuluvan riskiryhmään, joka ajautuu tekemään jotain vaarallista, mutta osa teini-ikäisistä varmasti kuuluu. Ja kuuluivat tai eivät, aseluvattomien ei tulisi päästä aseisiin käsiksi, varsinkaan jos he ovat alaikäisiä lapsia.
Lisäksi toisinaan kävi niin, että metsästysase unohtui auton takaluukkuun silloinkin kun oltiin menossa muualle kuin metsästämään. Välillä silloinkin, kun perheen lapset lainasivat autoa, esimerkiksi mennäkseen perjantai-illaksi baariin läheiseen kaupunkiin. Sieltä se sitten takaluukkua muuten avatessa ase yllättäen löytyi ja todettiin vaan, että oho, siinä se nyt on. Laitetaanpa luukku kiireesti kiinni, ettei kukaan huomaa. Eikä kukaan huomannutkaan, ja hyvä niin.
Hei, Pekka ja muut Pekat, skarpatkaa vähän! Ja mitä jos annettaisiin poliisille oikeus tarkastaa aseiden säilytysolosuhteita? Se saattaisi auttaa Pekkaa muistamaan, että aseella on tarkoitus tappaa ja siksi sen säilyttäminen riittävän hyvin suojattuna on ehdottoman tärkeätä, silloin kun sellainen täytyy kotoa ylipäätään löytyä.
