Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Hanna Kuusela
Mitä luin tänään: Karamazovin veljeksiä.
Nyt hävettää. Olen jo pari vuotta kirjoittanut lukublogia melkein joka toinen viikko. Olen antanut ymmärtää, että kirjoja luettaisiin niin: parin viikon sykkeellä, aina uutta oivaltaen ja lukemisesta nauttien. Oikeastihan näin ei ole, sillä lukeminen vaatii aikaa.
Näiden valheellisten ajatusten levittelylle on tultava loppu. Siksi aion downshiftata blogituksiani ja kirjoittaa seuraavat viikot yhdestä kirjasta: Dostojevskin Karamazovin veljeksistä.
Todellisuudessa nimittäin olen lukenut viimeiset kaksi kuukautta oikeastaan vain sitä. Olen nyt sivulla 371, ja aion kirjoittaa muutaman blogin näistä alkupuolen sivuista. Joten jos haluat lähteä mukaan lukemaan, ehdit ehkä vielä kiriä.
Ensimmäinen neuvoni lukemiseen: mene nettiin ja printtaa sieltä kirjan henkilögalleria. Se auttaa ylittämään venäläisklassikoiden suurimman ongelman: henkilöitä on alussa liikaa, jokaisella on liian monta lempinimeä ja lukeminen tyssää ensimmäisiin lukuihin.
Kun olet liimannut henkilöluettelon kirjan etukanteen, voit aloittaa.
Romaani alkaa ihastuttavalla kertojan esipuheella. Siinä kertoja arvaa, että tulee kohtaamaan epäileviä kysymyksiä, sellaisia kuin: ”Miksi minun, lukijan, pitää kuluttaa aikaa hänen [romaanin päähenkilöksi nimetyn Aleksein] elämänsä tapahtumien tarkasteluun?” Tällaiset itsereflektiiviset huomiot ovat kirjallisuudessa yleistyneet sitten Dostojevskin – pidetäänhän Dostojevskia usein hyvinkin modernina kirjailijana – mutta Karamazovissa tämä leikittely ja pohdinta tuntuu vielä vilpittömältä ja tärkeältä.
Esipuheen jälkeen romaanissa juostaan läpi veljesten taustat, heidän äitiensä kohtalot ja elämäntilanteet. Pidän tällaisia kronologisia henkilöhistorioita puuduttavina ja laiskoina ratkaisuina, mutta joskus ne on kestettävä. Karamazovien kohdalla kannattaa. Kun tärkeimmät henkilöt vihdoin pääsevät luostarinvanhimman huoneeseen, voi suurromaani eksistentiaalisista kysymyksistä, vastuusta, uskosta ja luottamuksesta alkaa…
