Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Hannele Huhtala
Kaupunkiviljely on in. Fifi perustaa oman palstan.
Hannele Huhtala ja Ville Toivanen möyhivät multaa hyötykasviviljelijöinä Helsingin Kalasatamassa kesän 2010 ja kertovat Fifin blogissa havaintojaan kasvimaalta.
Sain viljelypalstan Dodo ry:n organisoimasta Kalasataman viherrysprojektista. Jännityksellä odotin, mitä kulut tulisivat olemaan. Palsta vuokrataan kaupungilta, alueelle tuodaan multaa ja joitain perustyökaluja, joita vuokrasummalla saa käyttää.
Viljelypalstat perustetaan entisiin betonisäkkeihin, joiden koko on metri kertaa metri. Alueen tyyli on kaupunkitilaa hyväksikäyttävä. Dodo ajaakin ekotehokasta kaupunkiviljelyä: palstoja kerrostalojen katoille ja yhteisparvekkeet hyötykäyttöön. Roope Mokka, helsinkiläinen tulevaisuudentutkija ja ”herkuttelija”, pohtii itsekasvatettua lähiruokaa puutarhatuotteisiin erikoistuneen Kekkilän mainoslehdykässä, Kekkilän Kesäoppaassa 2010.
Kekkilän tuoteoppaassa Mokka ilmoittaa, että suomalaiset lakkasivat viljelemästä itse, koska sitä pidettiin köyhien, neuvostoliittolaisten ja kommunistien hommana. Nyt viljellään, koska siihen pystytään, ei siksi että se olisi halpaa. Samaa toistaa Kekkilän viljelylaatikko (117 cm x 80 cm), jota myydään vaatimattomaan 70 euron hintaan.
Kalasataman viljelypalstan hinta onkin yllättäen kohtuullinen, 7,50 euroa viljelysäkiltä. Siihen pitää toki itse hankkia taimet ja siemenet, mutta niin täytyy Kekkilän laatikkoonkin. Kalasataman viljelypaikan hinta jäänee silti paljon alle 70 euron. Sillä rahalla saisi torilta jo varsin paljon lähiviljeltyjä kesäherkkuja.
Mokka kirjoittaa myös newyorkilaisesta entisestä pankkiirista, Ben Flannerista, joka on upea kaupunkiviljelijä. Flanner on tehnyt kattoviljelystä itselleen bisneksen: hän vuokraa suurkaupungin kattoja ja myy sadon lähiruokaa käyttäviin ravintoloihin. Mokka kertoo käyneensä Lontoossa syömässä superlähiruokaa käyttävässä Konstam-ravintolassa, jossa illalliset maksavat 30-40 euroa.
Tuntuu, että kyllä tästäkin ihmisen pienestä ilosta saadaan kovan luokan bisnes. Ainakin mielikuvamarkkinointikoneisto on käynnistetty.
