Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Taru Torikka
Matonkudekauluri ilmastoi huivia paremmin ja palauttaa muistiin lapsuuden onnen.
Olen moneen kertaan täällä ja toisaalla melskannut matonkudekaula…asioiden ihanuudesta. Kaikille ei välttämättä heti aukene, mitä erinomaista sellaisissa matonkuderöykkiössä – joita virallinen esimerkkinaiseni Queen Michelle muiden muassa on käyttänyt – oikein on.
Minulle räsymytty on paluu lapsuuden lämpimimpiin kesäfiiliksiin. Tee-kaikki-mahdollinen-itse-äitini istuu kuistilla lumppupussi toisella, valmis matonkudekerävarasto toisella puolella. Itse pötköttelen nurmikolla luultavimmin alasti ja puen nukelle vaatteita, aina vaan uusina yhdistelminä. Isosiskon gettoblaster venyttää kasettia, ja samaisen siskon kiroillen leikkaama ruoho tuoksuu. Kaikki on niinkuin pitää. Samoihin onnellisiin sfääreihin pääsen tänäpäivänä suhtautumalla itseeni kuin muinaiseen lempinukkeeni, ja ennenkaikkea leikkaamalla pitkää, katkotonta soiroa hyvää, tiivistä puuvillatrikoota.
Muutenkin tekstiilien kanssa puljaaminen on matka henkilökohtaiseen Narniaan: vietin suuren osan lapsuuttani kangaskaupoissa, ja yksi lempiäänistäni on edelleen pitkäteräisten kangassaksien narskuminen pöytää vasten. Ja entäs se äärimmäisen tyydyttävä krsiiiish-ääni, joka lähtee, kun alkuunleikatun kangaspalan halkaisee ammattinsa tunteva kankaanmyyjä…
Koska milloinkaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus, kehotan vakavasti harkitsemaan ikioman riepukorun leikkelemistä. Hyvät kangassakset ovat oikeastaan ainoa pakollinen työväline, perussaksilla tulee vain epätasaista myttyä ja hermon lisäksi katkeaa kangassäie. Ja JOS kudekoruihin joskus kyllästyy, niistä on vielä ainesta mattotarkoituksiin. (OBS. Kumpaankaan ei sovi hiostavat keinokuidut, tässä ollaan puuvillanatseja.)
Hillittyyn ja helppoon mustaan kaulajuttuun leikkasin jo valmiiksi pahoinpidellyn t-paidan ohueksi soiroksi, sidoin kiinni ja laitoin kaulaan. (Leikkaussuuntana siis paita poikittain. ) Kudetta kannattaa venytellä mahdollisimman paljon, peseminen tekee vain hyvää.
Valkoisesta t-paidasta leikkasin hihat ja helmaresorit pois, ja siivutin paidan siten, että toinen sivusauma jäi ehjäksi. Kesäkauluri pujotetaan kaulaan niin, että ehjä sauma jää niskaan. Tätäkin pitää venytellä ja liotella lisää.
Matonkudekaulureissakin överit on paremmat kuin vajarit, kaikki vaan päälle samaan aikaan. Ainakin hetken matonkudekauluri on huivia kekseliäämpi asuste kesäjuhlilla – ainakin se ilmastoi paremmin.
