Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Kari Tuhkanen
Kuolleiden muistopäivä saa kirjoittajan miettimään omaa loppuelämää.
On pyhäinpäivän aamu ja ulkona sataa ensilumi. Kuolleiden muistopäivä panee miettimään omaa kuolemaa ja vanhuutta.
Ennen vanhaan näihin aikoihin vietettiin satokauden viimeistä juhlaa eli kekriä, mutta nykyään ei satokauden päättymistä enää juhlita juuri lainkaan. Harmi sinänsä, sillä olisi oikeasti mukava kuulla miten muiden sato on onnistunut. Mitä tuli paljon, mikä oli hyvälaatuista tänä vuonna.
Sen verran tuore maalainen olen, että kaikkia hyviä vinkkejä otan kyllä vastaan. Mekin voisimme tehdä vaikka vaihtokauppoja noilla omenilla, joita on ihan hirveästi, jos vaikka jollakin olisi ylimääräisiä lanttuja tai porkkanoita. Siemeniäkin voisi vaihdella.
Naapurin pojat olivat eilen illalla kylässä ja tuli juttua siitä, kuinka kukaan meistä ei haluaisi viettää vanhuudenpäiviään missään paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla tai noissa laitoksissa, joita palvelutaloiksi kutsutaan. Eikö kukaan ihan oikeasti ehdi käydä edes kerran päivässä kävelyttämässä vanhuksia ulkona?
Meitä homopareja asuu tälläkin kylällä useampia, eikä meistä kenelläkään ole jälkikasvua tai muita sukulaisia lähimailla. Ei mikään ihme, että vanhuuteen liittyvät huolet puhututtavat.
Jo muutaman vuoden ajan olemme ystäväpiirissäni miettineet yhteistä sopimusta vanhuudenajan inhimillisen kohtelun turvaamiseksi. Jos muodostaisimme pienen yhteisön, jossa jokainen huolehtii ruokailun järjestämisestä vuorollaan ja yhteisestä rahapussista olisi ehkä varaa jopa ostaa palveluja ulkopuolelta. Rivitalonpätkä tai muutamia mökkejä – tai vaikka kokonainen kerrostalo jostain kaupungista.
Vaikka emmekö me toisaalta juuri siksi maksa veroja, että yhteiskunta takaisi kaikille turvallisen ja inhimillisen vanhuuden?
Täällä maalla sentään käydään säännöllisesti naapureiden tykönä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Menköön se sitten vaikka juorujen kertomisen piikkiin, mutta ainakin tulee turvallisempi olo, kun tietää, että montaa päivää ei joudu virumaan kusissaan ja paskoissaan ilman, että kukaan tulee auttamaan.
Varmasti on myös perää sillä väittämällä, että pariskunnat selviävät vanhuuden tuomista ongelmista yksineläjiä paremmin. On ainakin yksi ihminen, joka tietää sinun todellisen terveydentilasi ja vointisi ja reagoi siihen tarvittavin toimenpitein.
Ennen vanhaan ei puhuttu sellaisesta asiasta lainkaan, että kaksi pappaa muuttaisivat vaikka vanhustentaloon pariskuntana. Tai että miten heihin suhtauduttaisiin vanhainkodin sohvalla, kun he suutelisivat siellä sylikkäin istuen ja hellästi toisiaan kädestä kiinni pitäen. Meidän sukupolvi tuskin moiseen vaikenemiseen ja näkymättömyyteen suostuu.
Huoli vanhuuden päivistä tuskin on aivan aiheeton, kun seuraa miten erilaisuuteen suhtaudutaan vielä nykyäänkin. Perus-suomalaisten ajattelumalli ei ole vailla kannatusta ja suurimmaksi puolueeksi noussut kokoomus virittelee yhteistyötä juuri tuon äärioikean siiven kanssa. On ollut mielenkiintoista huomata, että täällä maaseudulla en koe itseäni millään lailla uhatuksi. Täällä saan juoksennella punaisissa saappaissani ja ihmisten yksityisyyttä kunnioitetaan.
Siinä on jotain perin vanhanaikaista: ennen vanhanaikainen tarkoitti konservatiivisuutta ja sitä kautta epäluuloa erilaisuutta kohtaan, mutta se onkin ajan saatossa muuttunut suvaitsevaisuudeksi. Osana yhteisöä, mutta toinen toistemme yksityisyyttä kunnioittaen.
Me menemme pyhäinmiestenpäivän päivälliselle naapuriin, kun sinne kutsun eilen saimme. Viedään sitten mennessämme jotain omaa satoa. Tuleepahan todistettua sekin, että homotkin voi harrastaa siementen vaihtoa muutenkin kuin jossain hämyisen baarin miestenhuoneessa. Meidän artisokat vaihtuu naapurin pinaattiin jonkun hyvän punaviinin kyydittäminä vanhat euroviisut taustalla soiden – homot on homoja maaseudullakin. Neljä pappaa panee kylän asiat ja samalla muunkin maailman taas järjestykseen.
Meidän peruna oli tänä vuonna Velox: erittäin satoisa ja suurikokoinen, jos jotakin kiinnostaa. Siemenperunaa saa kokeiltavaksi paikanpäältä, kun tuo jotain hyväksi havaittua tullessaan. Kekrit takaisin ja vaihtotalous.
