Lukuaika: 5 minuuttia

Yötön yö

Junon pyöräpäiväkirja: Kolmen tuhannen kilometrin kesä

Juno Lehtinen pyöräilee ympäri Suomea. Tavoitteena hänellä on taittaa pyörän selässä 3000 kilometriä kesällä 2021.

Juno, 21, on kohta valmistuva valokuvauksen opiskelija ja tämä on hänen ensimmäinen retkeilykesänsä pyörällä.

Lauantaina 19.6. otettiin ystäväni Elsan kanssa bussi Helsingistä Porvooseen. Pyörän ottaminen kyytiin maksoi 5€ per pyörä. Me molemmat olimme innoissamme, kehot ja mielet täynnä energiaa. Kun bussista astui ulos, kuuma ilma hulmahti iholle ja heti tuntui ihan läkähdyttävän kuumalta. Hellettä oli luvattu yli 30 astetta koko viikonlopulle. Pakattiin pyörät asemalla, käytiin kaupassa ja lähdettiin mahdollisimman nopeasti matkaan. Polkiessa tuntuu kuitenkin aina vähintäänkin pieni tuulen vire.

Elsa oli jo alusta asti tarkka siitä, että muistetaan pitää riittävästi taukoja. Olen itse aika huono pysähtelemään pyöräillessä, mutta onhan se järkevää! Suolapähkinöitä ja vettä tankattiin aina kun muistettiin. Lähdimme Porvoosta kello 11, eli juuri kun päivän kuumimmat hetket alkoivat…

Ensimmäinen pidempi tauko ennen Pernajaa. Minulla kramppasi oikean jalan varpaat. Hetken jaloiteltiin ja venyteltiin. Syötiin puoliksi yksi kurkku ja lisäksi suolapähkinöitä.

Tutkimusretki tien reunan kallioiden taakse isolle hiekkakuopalle. Taivaalla ei ollut yhtään pilveä ja aurinko paahtoi. Tuntui, kuin oltaisi oltu jossain aavikolla. Hohkaavaa kiveä, hohkaavaa asfalttia. Tunnelma oli kuitenkin korkealla.

Tämä Porvoo – Loviisa pätkä on minulle jo aika tuttu. Mutta seurassa matka tuntui kevyemmältä ja hauskemmalta, kun sai jutella ja jakaa matkaa toisen kanssa. Ja onhan se ihan eri näköinen kuin toukokuussa.

Loviisassa pysähdyttiin lapsuudenkotiini syömään lounasta ja juomaan kahvia. Katsottiin myös yksi peli jalkapalloa. Kuuden jälkeen jatkettiin matkaa. Pysähdyttiin rantaan salttikselle (Café Saltbodan) jäätelölle ja kuuntelemaan DJ:n soittamaa reggaeta. Oli iso houkutus jäädä siihen juhlimaan ja juomaan olutta koko illaksi. Jatkettiin kuitenkin pian matkaa kohti Ruotsinpyhtäätä ja Särkijärveä. Illalla polkeminen tuntui ihanalta. Oli yhä lämmin, mutta ei enää niin hiostavaa.

Saavuttiin Särkijärvelle noin puoli yhdeksältä. Uimarannalla oli vielä muutamia uimassa ja rannan toisella puolella oli iso joukko parikymppisiä viettämässä kesäiltaa. Viritettiin leiri, käytiin uimassa ja syötiin iltaruoaksi lounaan jämiä, falafeleja ja perunoita.

Olut on hyvä palautusjuoma? Me joimme kuitenkin 0,0% Lapinkullat, oli kyllä aika täydellistä. Illalla käytiin moikkaamassa juhlaseuruetta. Meitä koitettiin kovasti saada juhlimaan ja juomaan heidän kanssa, mutta me ei antauduttu houkutuksille vaan mentiin nukkumaan. Edessä olisi vielä pitkä työpäivä polkiessa. Lauantaina poljettiin yhteensä 60 km. Minä nukuin ihan sikeästi, Elsa hädin tuskin ollenkaan. Aamulla löysin ystäväni pienenä myttynä maahan laitetun riippumaton sisästä. Elsa sanoi tulleensa ”merisairaaksi” riippumaton keinuessa pienessä tuulessa ja oli siksi joutunut ottamaan maton alas maahan.

Särkijärvi illalla kello 23.

Heräsin ennen Elsaa ja kävin aamu-uinnilla. Ensimmäisen kerran heräsin jo puoli viideltä, kun aurinko alkoi nousta, mutta sain nukuttua puoli kahdeksaan. Elsan herätin aamupuurolle kahdeksan jälkeen ja polkemaan lähdettiin klo 9.30. Kuninkaantie kulkee uuden moottoritien vierellä ja välillä vaihdetaan puolta siltaa pitkin. Minusta on hauskaa ylittää motari ja nähdä pitkälle tielle. Matkamme jatkui kohti Karhulaa. Soitin mummolle aamulla, että voisimme tulla käymään kahvilla.

Pysähdyttiin Pyhtäällä pieneen kahvila Onneen. Juotiin kahvit ja syötiin vegaaniset piirakan palat. Kahvila ei normaalisti ole auki sunnuntaisin, mutta oli “rippisunnuntai” ja kahvilaan oli tullut paljon tilauksia. Pyhtäällä on hieno keskiaikainen kirkko.

Tämä retki oli myös vähän kuin kokeiluretki Elsan pyörälle. Valitettavasti kaikki ei mennyt täydellisesti pyörän kannalta. Pitkä matka, suuri paino takavanteella ja Särkijärvelle vienyt parin kilometrin soratie saivat Elsan vanteet aivan soikioiksi ja matkan varrella pyörä alkoi pitämään kaikkia uusia valitusääniä. Elsan pyörän takavanne heilui huolestuttavan paljon, mutta onneksi se pysyi kasassa perille asti. Vasta viikkoa aikaisemmin minulla itselläni oli katkennut takakiekosta pinna, jonka kävin sitten korjauttamassa huollossa.

Mummo tarjoili meille ison kasan pullaa, jäätelöä, keksiä ja kahvia. Istuttiin pitkään sisällä tuulettimien suomassa viileydessä ja mentiin sitten vielä uimaan Tampsan montulle.

Tässä kohtaa päivää oli niin kuuma, ettei ajatus oikein kulkenut kunnolla. Elsa oli aivan poikki unettoman yön jälkeen ja minä taas niin nälkäinen, etten jaksaisi kauaa enää ilman kunnon ruokaa. Lähdettiin polkemaan Karhulasta Kotkaan 10 km. Matka kulki hiljaisuudessa, molemmat miettivät vain ruokaa ja lepoa.

Ensimmäisenä vastaan tuli aasialainen ravintola Tai Hing. Päätettiin mennä sinne. Hikiset ja likaiset pyöräilijät otettiin hyvin vastaan terassille ja muut asiakkaat olivat kiinnostuneita retkestämme. Ruoan jälkeen saatiin vielä onnenkeksit. Elsan omassa luki “Just try your best!”, joka tuntui aika surkuhupaisalta, kun oltiin niin väsyneitä.

Seuraava etappi oli Sapokka ja Katariinan ranta. Pistettiin riippumatot hetkeksi puiden väliin ja käytiin taas uimassa. Puolen tunnin lepo ja sitten lähdettiin polkemaan takaisin Loviisaan. Kotka on kaunis rantakaupunki ja siellä olis ollut kiva viettää enemmänkin aikaa, mutta päivä alkoi olla jo sen verran pitkällä, että oli pakko lähteä polkemaan. Ensi kerralla voisi poiketa ainakin merimuseo Vellamossa ja sen viereisellä pyöräpajalla.

Illalla oli ihana polkea. Aurinko laski hiljakseen eikä ollut enää niin tukalan kuuma. Tämä yö oli pisin yö vuodessa (se oikea juhannus…21.6. päiväntasaus).

Kotiin päästiin ennen klo 23. Syötiin hedelmäsalaattia ja nukuttiin sisällä. Illalla laskin vielä poljetuksi matkaksi sunnuntailta 103 km.

Maanantaina vielä ennen bussia syötiin herkullisia vuohenjuustopäärynäpatonkeja. Pikkuveljeni Peik tuli mukaan Kappelinpuistoon. Elsa sanoi, että Loviisa tuntuu aivan joltain ranskalaiselta pikkukaupungilta. “Loviisa on varmaan Suomen ranskalaisin kaupunki!”.

Herkkuleipien jälkeen lähdettiin Loviisan linja-autoasemalle. Loviisasta Helsinkiin bussilippu oli 11€ ja pyörän mukaan ottaminen 10€ per pyörä. Harmillisen kallista.

Kokonaisuudessaan poljimme 167 km.
Omassa matkamittarissa kilometrejä on jo 1230! Tähän lasken mukaan myös kaikki Helsingissä poljetut kilometrit.

Kommentoi Facebookissa