Hyvinvointivaltion ytimeen

Seuraava hallitus käy käsiksi hyvinvointivaltion ytimeen. Soten raunioiden vielä savutessa on tarkoitus aloittaa sotu-uudistus, eli sosiaaliturvan perinpohjainen remontti.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion nähdään koostuvan kahdesta perusosasta. Niistä toinen on hyvinvointipalvelut, jotka kattavat muun muassa koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Toinen on puolestaan sosiaaliturva, turvaverkko, joka varmistaa kansalaisten toimeentulon myös silloin kun yksilö ei pysty elättämään itseään.

Sosiaaliturva luo eettisen tason yhteiskuntaelämään, kulttuuriin ja kansalaisten välisiin suhteisiin. Hyvinvointivaltion rakenteet tuottavat turvaa, yhteisvastuuta ja huolenpitoa. Vähävaraisen ei välttämättä tarvitse varastaa elääkseen, joten sosiaali­turva resonoi kaikkiin yhteiskuntaluokkiin, jo ennen irtisanomisia.

”Kun rakenteiden liitoksia löyhennetään, opportunisti yrittää tunkea raoista sisään eturyhmänsä etua ajavat uudet osat.”

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta povataan valtavaa projektia, joka tipahtaa tuoreen hallituksen syliin Juha Sipilän perintönä. Sotu-uudistus on jatkumoa aktiivimallille, jolla työttömyysturvaa ajettiin entistä vastikkeellisemmaksi.

Sosiaaliturvan uudistusta tuntuvat kannattavan kaikki puo­lueet. Ensi­sijaisena syynä muutoksen tarpeelle on työn luonteen muuttuminen. Uudella mallilla pyritään vastaamaan paremmin prekariaatin tarpeisiin. Sen työhistoriaa luonnehtivat osa-aika- ja tilapäistyöt. Keskeistä on nykyisen mallin yksinkertaistaminen. Erään mallin mukaa avun tarvitsija saisi riittävän perusturvan yhdeltä luukulta. Nykyistä mallia kutsutaan osuvasti ”Bermudan kol­mioksi” Käsittelyyn noussee myös koko kansaa koskeva perusturva, jota kannattavat vasemmisto ja vihreät.

Lähtökohta uudistukselle on hyvä, mutta niin se oli myös sote-uudistuksen alkaessa. Soten tavoite oli kauttaaltaan kivetty hyvillä aikomuksilla joita olivat saumattomat hoitoketjut, terveys­erojen kaventaminen ja hoidon saatavuuden parantaminen asuinalueesta riippumatta sekä kustannusten nousun hillitseminen. Tarkoitus oli tarjota tasapuoliset ja halvat terveyspalvelut kaikille, mutta jo kauan ennen hankkeen liekehtivää hylkyä urakoitiin jo ihan muuta.

Muutoshankkeen avaamat näkymät tekevät monesta varkaan. Kun rakenteiden liitoksia löyhennetään, opportunisti yrittää tunkea raoista sisään eturyhmänsä etua ajavat uudet osat. Näin tekivät ainakin kokoomus ja keskusta, kun alkuperäisiä tavoitteita keskeisemmäksi nousivat valinnanvapaudeksi kutsuttu yksityistäminen ja maakunta­uudistukset.

Se mitä sotesta jäi henkiin, on kansalaisten kolhiintunut oikeudentaju ja kölin ali retuutettu usko politiikan nyky­maneereihin. Toivottavaa on, että kansallinen sote-haava arpeutuu poliitikoillamme sen verran hitaasti, että se muistuttaa itsestään vielä kauan ja hillitsee suurimpia suhmurointi-intoja. Sotu on jo sotkusta kirjaimen päässä, joten toivottavasti uudistajilla pysyvät alkuperäiset tavoitteet kirkkaana mielessä.

Dosentti Johannes Kananen muistutti Sosiaalifoorumissa, että nykyisen järjestelmän sosiaaliturvasanasto vaatii myös uudistamista. Muun ­muassa ”kannustavuus”, ”kannustinloukku” ja ”vastikkeellisuus” ovat hänen mielestään läpeensä uusliberaalin logiikan läpäisemiä käsitteitä. Tässä lehdessä sotu-uudistuksen taustoja selvittää emeritusprofessori Jari Heinonen ­sivulla 40.

Jarkko Kumpulainen

Kommentoi Facebookissa
Route Couture
Migration Comics