Tarkkailija
Vapaaehtoinen ihmisoikeustarkkailija Mia Haglund kirjoittaa arjesta Palestiinassa.
Rauhallinen päivä. Kuten aina lauantaisin, sapatin aikaan, kävelen vanhan kaupungin halki. Tänään siirtokuntalaiset ohittavat palestiinalaisia matkalla synagogaan vailla huutelua tai ahdistelua. Aurinko lämmittää. Olen menossa kahville tutun kauppiaan luokse ennen turistiryhmän saapumista – olen luvannut kertoa heille Hebronista ja ihmisoikeustarkkailijan työstä.
Tum tum tum tum tum tum tum. Kuulen seitsemän laukausta kulman takaa ja jähmetyn sekunniksi. Olen kuullut laukauksia Länsirannalla aikaisemminkin, mutta en koskaan näin läheltä. Kun juoksen kohti ääntä, ohitseni vilisee sotilaita vihreissä univormuissaan. He ehtivät paikalle ennen minua, ja peittävät näyn nopeasti. En tiedä mikä hänen nimensä oli, minkä ikäinen hän oli tai mitä sukupuolta hän on, mutta tiedän jo näkemättä mitä on tapahtunut, tiedän että sotilaiden takana makaa verinen ruumis.
Järkyttynyt palestiinalaisnainen kävelee minua kohti sotilaiden ohi. Emme puhu samaa kieltä, mutta elekielellä hän näyttää että jotakuta on puukotettu, ja puukottaja on ammuttu. Ihmisiä kerääntyy paikalle, naiset itkevät ja huutavat, pienet pojat ottavat valokuvia ja paikalle kaahaa sotilasautoja. Olen hiljaa, otan kameran esiin. Sotilaat ovat tuimia, mutta antavat minun ottaa heistä kuvia. Yhtäkkiä puukotettu mies ilmestyy paikalle. Hän näyttää hämmästyneeltä, nostaa paitaansa, ei ymmärrä, että on haavoittunut. Sotilaat tulevat väliin, ja ottavat autosta paarit. Mies nostetaan toiseen autoon, ja ovi suljetaan.
Ystäväni Wasim saapuu paikalle. Pyydän häntä kääntämään minulle järkyttyneiden ihmisten puhetta. Puukottajan sanotaan olevan 15-vuotias nuori nainen*. Nyt hän on kuollut.
Seison paikoillani kunnes sotilaat käskevät kaikkien perääntyä. Seuraan paikalla olevia lapsia, seison heidän ja sotilaiden välissä. He ovat samaan aikaan hämillään ja tottuneita, eivät uhmaa sotilaita kun kamerat käsketään laittaa pois.
Turistiryhmä soittaa, he eivät pääse luokseni, sillä ympäröivät checkpointit ovat suljettu ampumisen takia. Minäkään en pääse pois. Lopulta istun alas Wasimin kaupan eteen. Juomme hiljaa teetä.
Tämä on arkipäivää Länsirannalla. Silti tiedän, etten tule koskaan unohtamaan seitsemää laukausta joiden johdosta Hebronissa on yksi nuori vähemmän.
*Paikallaolijat sanoivat uhrin olevan 15-vuotias, mutta tapahtuman uutisointi kertoi myöhemmin iltapäivällä hänen olleen 18 vuotta.
