Mitä voi sanoa
Yleistä ääneenajattelua ja vapaita hajahuomioita.
Raimo Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, kulttuurin seka- ja pätkätyöläinen sekä ankara Dr. Gunnin varhaistuotannon fani, joka jaksaa uskoa ihmisessä oleviin positiivisen muutoksen mahdollisuuksiiin.
Ihminen on surkea olento ja tavattoman huono sijoituskohde. Vaativiin tehtäviin soveltuvan yksilön kasvattaminen tarkoittaa vuosikymmenien panostusta. Maailmalta saatujen kokemusten perusteella kaikkein yksinkertaisemmatkin työt vaativat tekijältään lähes kymmenen vuoden ikää. Ihmisen kasvattamiseen ja huolenpitoon on uhrattava valtava tuntimäärä ennen kuin hän ompelee ensimmäisen farkkujen sauman tai kirjoittaa seurantaraportin. On ruokittava, vaihdettava vaippoja ja kerrottava satuja. Sama on väistämättä edessä ihmisen vanhentuessa. Ei löydy päivitysmahdollisuutta, ei lupaa romuttamiseen, vaan käytöstä poistumisen jälkeisen vaiheen ylläpitovelvollisuus. Tilastojen mukaan tuo vaihe pitenee koko ajan.
Ikään kuin tämä kaikki ei olisi tarpeeksi, tuottavassa vaiheessaankin ihminen on tavattoman epäluotettava ja soveltuu ainoastaan lyhytkestoiseen työhön. Perushuolto ja viallisten osien vaihtaminen ei riitä, on huomioitava myös mielialan vaihtelut, ikävuosien vaikutus, sukupuoli, harhaileva tahto. Parhaat yksilöt pyrkivät lyhentämään lepoon käyttämäänsä aikaa, mutta seurauksena saattaa olla koko investoinnin menetys. Ongelman ydin on helposti nähtävissä.
Ihminen ei ole kone.
Tilanteen korjaamiseksi työskennellään jatkuvasti. Ihmistyötä korvataan koneilla kiihtyvällä vauhdilla ja yhä uusilla aloilla. Kaava on kaikkialla sama: koneiden ensimmäiset versiot ovat kalliita, hankalia ja usein epätarkoituksenmukaisia, mutta kehitys hyydyttää väistämättä naureskelijoiden hymyt. Yksi pankkiautomaatti korvaa pankkineitien rivin, yksi harvesteri kylällisen metsureita. Itsepalvelukassat ovat vielä toistaiseksi kömpelöitä, mutta vapauttavat tulevaisuudessa työvoimaa kassakoneiden takaa.
Työn tuottavuus kasvaa, tylsät ja raskaat työt siirtyvät historiaan. Samalla tarjolla olevien työpaikkojen määrä pienenee, vaikka toista niin mielellään väitetään. Tietokoneet osaavat jo laatia pörssi- ja urheilu-uutisia, kelvollisen dekkarin pyöräyttäminen on vain ajan kysymys. Aikamme päävaltimo, osake- ja johdannaiskauppa on jo suurimmaksi osaksi koneiden hallussa.
Syyt koneiden kehitykseen ovat ilmeiset, samoin halu omistaa niitä suoraan tai välillisesti. Se joka ei omista koneita, omistaa vain oman työpanoksensa, jonka arvo koneellistuvassa maailmassa väistämättä laskee. Korkea osaamis- ja koulutustaso ei enää takaa suojaa tältä kehitykseltä.
Vain arvottomaksi käyneen työpanoksensa omistavalle ihmiselle tuottaa vaikeuksia kantaa toinen yhteiskunnallinen roolinsa kuluttajana. Tämän vuoksi huippuunsa viritetyllä koneistolla on puolestaan ongelmia löytää ostajia tuotteilleen.
Kaikesta tästä huolimatta ihmiseksi kutsutun surkean olennon hoivan ja huolenpidon tarve ei vähene.
Kysynnän laskuun voidaan vastata kustannuksia pienentämällä, ja juuri siinä koneiden laadun ja määrän kasvattaminen tunnetusti auttaa. Kehitys kiihtyy, eikä sen ääripäätä ole helppo hahmottaa, jos sellaista ylipäätään on olemassa. Vastaavasti ihmisiin tehtävien investointien määrää täytyy supistaa. Pitävien rajojen määritteleminen on siinäkin hankalaa. Vankkurit pysyvät kuitenkin liikkeellä niin kauan kuin kuormasta voidaan syödä, eli tehostamis- ja supistamisvaraa on jäljellä.
On helppo ymmärtää ihmisen muuttuminen tarpeettomaksi tuotannon suhteen. Hänen korvaamisensa kuluttajana näyttää vaikeammalta kysymykseltä, mutta ei välttämättä ole sitä. Maailman kokonaistuotanto on jo pitkään ollut arvoltaan vain murto-osa tietokoneiden pyörittämästä valuutta-, osake- ja johdannaiskaupasta. Kun maailman varallisuus keskittyy samalla yhä harvempien käsiin, kehityksen loppukaari on luonnosteltavissa.
Lopussa on hypertietokone, joka käy itsensä kanssa johdannaiskauppoja, jotka tuottavat rajattomasti voittoja ja sinkoavat maailman bruttokansantuotteen kasvua kuvaavat käyrät suoraan avaruuteen. Kunhan tämän voittoa tuottavan koneen energiahuolto ja laskentatehon eksponentiaalinen kasvu saadaan täysin automatisoitua, viimeiset ihmiset voivat väistyä.
