Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Riina Yrjölä
Joka päivä kotikylääni huuhtoutuu kahdenkymmenen muovisäkillisen verran rojua.
Kävellessä Hongkongin rannoilla havahtuu sokeampikin pian siihen, että tässä maassa on konkreettinen ja huolestuttava jäteongelma. Tai tarkemmin muotoiltuna muoviongelma.
Joka päivä kotikyläni rannoille huuhtoutuu noin kahdenkymmenen muovisäkillisen verran rojua. Joka ikinen päivä. On tennareita. Varvastossuja. Hammasharjoja. Kyniä. Muovileluja. Nukkeja. Tupakansytyttimiä. Styroksilaatikoita. Muovikasseja. Jätesäkkejä. Kertakäyttöastioita. Lasipulloja. Autonrenkaita. Vaatteita. Jokunen grilli. Kerran jopa tekohampaat. Ja muovipulloja, sadoittain muovipulloja.
Tilanne on pahentunut vuosi vuodelta. Se ei ole yllätys, sillä Aasiassa kulutetaan yhteensä enemmän muovia kun missään muualla maailmassa. Vaikka länsimaiden kulutukseen on vielä matkaa asukasta kohden, kasvu on ollut nopeaa: pelkästään Kiinassa on viimeisen viiden vuoden aikana muovin kulutus noussut yli 270 prosenttia.
Viime vuosien aikana Kiina onkin noussut Aasian muovin kuluttamisen kärkeen – keskimäärin jokainen maan kansalainen törsäilee sitä 46 kiloa vuodessa. Kuinka monta miljardia kiloa se tekee yhteensä koko maan tasolla, sitä en pysty laskemaan. Taskulaskimestani loppuivat nollat kesken.
Hongkongin rannoilla tilanne on kääntyneiden merivirtojen takia kaikkein pahin näin syksyisin. Maan asukkaat syyttävät roskasta mannerkiinalaisia, niitä sivistymättömiä moukkia, jotka eivät jätteenkierrätyksestä mitään ymmärrä. Paikallisten luonnonsuojelujärjestöjen mukaan suurin osa rannalle päätyvästä roskasta on tosiasiassa Hongkongin kansalaisten itse mereen tyrkkäämää, epäsuorasti tai suorasti.
Vaikka hongkongilaiset mollaavatkin ”maalaisserkkujansa” kovin sanoin kaduilla, kantavat he itsekin omat roskansa tähän muovikatastrofin kekoon. Hongkongilla kun on näinä päivinä kyseenalainen kunnia olla yksi maailman eniten jätettä tuottavista maailmankolkista. Vuosittain maan seitsemän miljoonaa asukasta tuottaa yhdessä yritysten kanssa noin 6,4 miljoonaa tonnia jätettä. Arjen numeroille käännettynä asukasta kohden tämä tekee noin 2,5 kiloa päivässä, 76 kiloa kuukaudessa ja 914 kiloa vuodessa.
Arvioiden mukaan kaupungissa heitetään roskiin joka päivä noin 1 368 000 muovipulloa ja 23 miljoonaa muovikassia. Kun näiden vuosittaisten miljardien pullojen ja pussien rinnalle lisätään 162 tonnia paperia, 100 tonnia lasia, 603 miljoonaa juomatölkkiä ja yli miljoona tonnia ruokaa, ei tarvitse olla kukkahattutäti ymmärtääkseen, että tilanne täällä on kestämätön.
Maan kaikki kaatopaikat ovatkin tuppasen täynnä. Eikä tunnelin päässä ole näkyvissä valon pilkahdustakaan, sillä jätteiden hyödyntäminen ja kierrätys on maassa minimaalista. Ruokajätteistä ja lasipulloista melkein kaikki päätyy kaatopaikalle, muovijätteestäkin yli 85 prosenttia.
Kirjassaan Plastic: A Toxic Love Story Susan Frinkel ruotii muovin määrittelemää modernia elämäämme, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka muovin keksiminen onkin mahdollistanut ja helpottanut elämää monessa suhteessa, on Frinkelin mukaan nykyinen suhteemme siihen epäterveellinen, kieroutunut ja kyseenalaistamaton. Viimeisen vuosikymmen aikana olemme tuottaneet ja kuluttaneet enemmän muovia kun koko vuosisatana. Elämme muovin tai sen johdannaisten valloittamassa maailmassa – jokapäiväisessä elämässämme emme ikinä ole muovisesta tuotteesta muutamaa metriä kauempana.
Laskin ja listasin Frinkelin esimerkkiä seuraten, kuinka moneen muoviseen tavaraan yhden päivän aikana koskin. Tulos oli häkellyttävä: 167.
Kun tätä muotijätettä Hongkongin rannoilla aamuisin katselee ja ääneen huokailee, on helppo heiluttaa syyttävää sormea saaren kerskakuluttavaa kansaa kohtaan. Vielä helpompaa on haukkua maan saamatonta hallintoa, joka on jättänyt kierrätysasiat ja samalla luonnon heitteille taloudellisen kasvun kirijuoksussaan.
Mutta kriittiselle itsereflektiolle on myös tilausta: kuinka muovin täytteistä oma elämäni onkaan ja kuinka ajattelemattoman huolettomasti sitä elämässäni kulutan? On tärkeä tiedostaa, että olen osa laajempaa ongelmaa. Se linkittyy muoviriippuvaisiin keskiluokkaisiin kulutustottumuksiin ja helppoutta, nopeutta ja nautintoa korostavaan elämäntyyliin.
Välillä on hyvä pysähtyä ja kääntää syyttävä sormi kohti itseään.
