Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Fanny Malinen
Makuuhuonevero siirtää tuloja köyhiltä rikkaille.
Huhtikuun alusta Britanniassa tuli voimaan asumistuen uudistus. Se on osa laajempaa sosiaalitukien uudelleenjärjestelyä, jota konservatiivihallitus ajaa varmistaakseen, että työnteko kannattaisi aina.
Järjestökenttä ja ammattiliitot varoittelevat, ettei tukien leikkaaminen aja ihmisiä töihin vaan köyhyyteen, koska työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Lisäksi vammaisjärjestöjen mukaan vähintään kaksi kolmasosaa niistä, joita asumistuen leikkaukset koskevat on työkyvyttömiä – Skotlannissa jopa neljä viidestä.
Makuuhuoneveroksi ristitty maksu, joka siis ei ole vero vaan oikeastaan asumistuen menetys, koskee kuntien vuokra-asuntojen ja asuntosäätiöiden asukkaita. Sillä rangaistaan nimensä mukaisesti ylimääräisistä makuuhuoneista: yhdestä ylimääräisestä huoneesta asumistukea leikataan 14 prosentilla, kun taas kahdesta tai useammasta huoneesta 25 prosentilla.
Kuulostaa suhteellisen yksinkertaiselta. Mutta kun valtio alkaa muuttaa numeroiksi ihmisten asumisjärjestelyjä, törmätään monenlaisiin vaikeuksiin.
Yhdellä aikuisella tai pariskunnalla on oikeus yhteen huoneeseen. Alle 16-vuotiaiden, samaa sukupuolta olevien lasten odotetaan jakavan huoneensa, samoin alle kymmenvuotiaiden sukupuolesta riippumatta. Vanhemmilla, joiden luona lapset eivät virallisesti asu esimerkiksi eron jälkeen, ei ole oikeutta pitää tyhjää huonetta lapsilleen, vaikka nämä kävisivät kylässä joka viikonloppu tai joka toinen viikko.
Liikuntarajoitteisella on oikeus ylimääräiseen huoneeseen, jossa asuu kokopäiväinen hoitaja. Mutta jos hoitaja on puoliso, katsotaan tämä ensisijaisesti puolisoksi eikä hoitajaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että parin täytyy joko nukkua samassa huoneessa – oli tämä mahdollista tai ei – tai heidän asumistukeaan leikataan. Myös huone, jossa esimerkiksi säilytetään kotihoitoon tarvittavia tai kuntoutusvälineitä, lasketaan ylimääräiseksi.
New Statesman -lehti kertoo CP-vammaisen Fred Williamsin tapauksesta. Williams on asunut asunnossaan Lontoon Greenwichissä vuosikymmeniä, ja asunto on varustettu sen mukaan: etu- ja takaovella on kunnan asennuttamat rampit, joita pitkin pääsee pyörätuolilla. Portaikossa on hissi, keittiöön ja kylpyhuoneeseen on tehty laajennusremontit. Koska 59-vuotias Williams on eronnut ja ex-vaimo ja poika ovat muuttaneet muualle, on asunto tietysti työ- ja eläkeministeriön laskelmien mukaan liian suuri. Williamsin pitäisi siis muuttaa yhden makuuhuoneen asuntoon. Niitä on Greenwichissä vapaana 15, ja jonotuslistalla on yli 800 henkeä.
Hallituksen laskelmien mukaan makuuhuoneverolla säästetään 465 miljoonaa puntaa vuodessa. Tämä säästö tulee siis siitä, että lähes 700 000 sosiaalituilla selviytyvää kotitaloutta menettää keskimäärin 728 puntaa vuodessa. Samaan aikaan korkeimpien tuloluokkien verotusta lasketaan 50 prosentista 45 prosenttiin. On melkoisen selvää, kenellä Cameronin hallitus maksattaa taantuman hinnan.
Huhtikuu tuleekin olemaan hallituksen näytön paikka, sillä makuuhuoneveron lisäksi voimaan tulevat terveydenhuoltouudistus, oikeusavun leikkaus sekä monta muuta uudistusta. Neljässä Lontoon kaupunginosassa kokeillaan tukikattoa, joka asettaa eri kokoisten kotitalouksien tukien ylärajaksi joko 350 tai 500 puntaa viikossa.
Nimenomaan makuuhuonevero on kuitenkin herättänyt eniten tunteita – ehkä siksi, että asunnottomuus on hurjassa nousussa. Kodittomia auttava Crisis-järjestö sai tänä talvena 20 prosenttia enemmän yhteydenottoja viime talveen verrattuna. Järjestö arvioi kaduilla nukkuvien määrän nousseen jopa 31 prosentilla.
Optimistisimmat veikkailevat, että sosiaalitukiuudistus koituu vielä Cameronin hallituksen kohtaloksi. Sitä ei kuitenkaan tarvitse edes arvailla, että ennen kuin niin käy, tuhannet ihmiset menettävät kotinsa. Poliittisilla päätöksillä on tosielämän seurauksia.
