Koiraa ei saa vituttaa

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Riina Yrjölä

Masennuslääkkeitä popsivien lemmikkien määrä on iloisessa nosteessa Suomessa & maailmalla.

”Toivon ettet ota tätä henkilökohtaisesti, mutta luulen, että koirasi on masentunut”, tokaisi hongkongilainen eläinlääkäri tiukasti silmiini tuijottaen.

Samaan hengenvetoon hän jatkoi nopeasti, että eihän tämä tietenkään minun syyni ollut. Ja apukin oli onneksi lähellä, koirien masennuslääkkeiden muodossa.

”Koirasi on hyvin pian taas iloinen ja sosiaalinen”, lääkäri vakuutti minulle pöytänsä takaa, kädet kauniisti ristissä.

Eläinlääkärin kommentti lievästä nilvelrikosta kärsivästä koirastani aiheutti minussa suurta ärtymystä. Ennen kaikkea siksi, että olin ensimmäistä kertaa hänen vastaanotollaan, eikä lääkäri tiennyt koirastani tai sen menneisyydestä hölkäsen pöläystä.

Mutta kenties eniten minua tympi se, että epäleikkisän ja omissa oloissaan viihtyvän koirani halu yksinoloon diagnosoitiin suorasukaisesti luonnehäiriöksi. Eläinlääkärin mukaan hän ei ilmiselvästikään ollut ’normaali’ koirarotunsa edustaja, sellainen häntää heiluttava ilopilleri, joka hakee palloja ja palvelee ja halua olla jatkuvasti omistajansa seurassa. Silloinhan joku on vakavasti vialla, kun omistajaa ei haluta pussailla ja mielistellä. Koira, joka tykkää yksinolosta! Mikä koira se sellainen on!

Mielialalääkkeiden syöttäminen eläimille tuli minulle täysin uutena ilmiönä. Mutta tutkittuani asiaa tarkemmin opin, että tämä kissojen ja koirien lääkitseminen iloisiksi ja sosiaalisiksi on nopeasti yleistyvä käytäntö useissa länsimaissa. Ruotsalaisen STV-televisioyhtiön keväällä teettämän tutkimuksen mukaan eläimille määrättävien mielialalääkkeiden käyttö on kasvanut Ruotsissa kahden vuoden aikana 50 prosenttia. Myös Suomessa masennuslääkkeitä popsii jo tuhansia koiria ja kissoja, ja kulutus on iloisessa nosteessa.

Ei liene yllättävää, että ’pillereitä poskeen ja ilo kattoon’ -huuma on peräisin Yhdysvalloista, jossa kulutetaan vuosittain 55 miljardia dollaria eläinten ’hyvinvointiin’.

Siitä, kuinka monta koiraa ja kissaa kemikaali-ilolla täytettyjä pillereitä Amerikassa popsii, ei ole tarkkaa tietoa. Arvioiden mukaan eläinten ilopillerimarkkina on noin 15 miljoonan dollarin kieppeillä. Näyttääkin siltä että Prozacin johdannaisia popsivat joka kymmenen amerikkalaisen kansalaisen rinnalla nyt myös kasvava oleva määrä heidän kotielämiään. Unohtamatta eläintarhojen gorilloita ja muita eläimiä, joita on jo vuosia hoidettu pillereiden voimin. Lääkityksen tarkoitus on joko saada eläimet käyttäytymään rauhallisemmin, sosiaalisemmin, lajipiirteen ominaisemmin tai sitten vain lisääntymään hiukan tiuhempaan tahtiin.

Eli tähänkin on sitten tultu. Ei enää huolta, vaivaa, surua, vastuuta tai häpeää! Jos kotieläimemme ovat vähän liikaa tai liian vähän normiin nähden, niin pilleristä löytyy ratkaisu. Eroahdistuksiin, aggressioihin, arkailuihin, liialliseen hiljaisuuteen tai haukkumiseen – kaikkeen sellaiseen ’epänormaaliin’, joka tekee mirreistämme tai musteistamme hallitsemattomia, epäkiitollisia, hankalia ja meille niin noloja.

Rientäkäämme siis iloisesti kohti lääkittyä ja kesytettyä maailmaa, jossa kaikki koirat heiluttavat aina häntäänsä ja jossa jokainen kissa kehrää omistajansa nähdessään.

Elämää, jossa kukaan ei saa enää tuntea alakuloa, vaan ainoastaan positiivista pirteyttä ja terhakasta yhteisöllisyyttä. Joka kulminoituu virheettömissä ihmisissä ja heidän kiitollisissa kotieläimissään, jotka rajattomasti ja kyseenalaistamatta meitä rakastavat, arvostavat ja viihdyttävät.

Kommentoi Facebookissa
Riina Yrjölä

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.