Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kristiina Koivunen
Kaakkois-Turkissa on kuollut vuoden 2011 vaalien jälkeen yli 700 ihmistä.
Taistelujen kiihtyminen Turkin kurdialueella on jäänyt kansainvälisessä mediassa Syyrian kriisin varjoon. Viime vuoden kesäkuussa Turkissa järjestettiin parlamenttivaalit, joiden toivottiin edistävän rauhanomaisen ratkaisun löytämistä maan kurdikonfliktiin. Toisin kuitenkin kävi. Vaalien jälkeinen vuosi on ollut Turkissa verisin Kurdistanin työväenpuolueen eli PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin vuonna 1999 tapahtuneen vangitsemisen jälkeen.
International Crisis Groupin mukaan taisteluissa Kaakkois-Turkissa on kuollut vuoden 2011 vaalien jälkeen yli 700 ihmistä: noin 400 PKK:n sissiä, yli 200 Turkin armeijan sotilasta ja ainakin 84 siviiliä. Viime viikkoina tilanne on pahentunut entisestään, sotilaita kuolee keskimäärin kymmenen viikossa. PKK-lähteiden mukaan kuolleiden määrä viimeisen kahden vuoden aikana on kaksituhatta ihmistä.
Vuonna 2005 Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan näytti olevan valmis etsimään poliittista ratkaisua kurdikysymykseen. Hän puhui tästä käydessään kurdialueen suurimmassa kaupungissa Diyarbakirissa. Keväällä 2009 julkisuuteen tihkui tietoja, että Turkin hallituksen ja PKK:n edustajien välillä on epävirallista yhteydenpitoa rauhanneuvottelujen aloittamiseksi. Luotettavana lähteenä pidetty Bianet-uutistoimisto viittasi tähän toukokuussa 2009. Keväällä 2009 suuren turkkilaisen päivälehden Millyetin toimittaja Hasan Cemal haastatteli PKK:n operatiivista johtajaa Murat Karayilania, joka totesi, ettei PKK vaadi Turkkiin perustuslaillisia muutoksia ennen aseiden laskemista.
PKK:ta lähellä oleva taho kertoi viime heinäkuussa myös Abdullah Öcalanin olleen mukana epävirallisessa yhteydenpidossa Turkin viranomaisten kanssa vuoden 2011 vaaleihin asti. Vaalien jälkeen tätä epävirallista yhteydenpitoa ei ole jatkettu missään muodossa. Hän korosti PKK:n täyttäneen omalta osaltaan kaikki sovitut asiat, päinvastoin kuin turkkilainen osapuoli.
Abdullah Öcalan laitettiin eristykseen vaalien jälkeen. Viimeksi vierailijat pääsivät hänen luokseen Imralin saarelle viime vuoden heinäkuussa. Öcalania on pidetty aikaisemminkin eristettynä, mutta ei koskaan näin pitkää aikaa. Kurdit eri puolilla maailmaa ovatkin alkaneet huolestua toden teolla, kun hänestä ei ole kuulunut mitään. Mielenosoituksia järjestetään nyt eri puolilla maailmaa. Englannissa toimiva Freedom for Ocalan Initiative Committee järjestää joka keskiviikko mielenosoituksen Lontoon Trafalgar Squarella. He vertaavat Öcalania burmalaiseen oppositiojohtaja Aung San Suu Kyihin, joka pystyy nykyään osallistumaan Burman politiikkaan vuosien eristyksen jälkeen. Öcalanin kannattajat toivovat, että samantapaiseen järjestelyyn päästään myös Turkissa osana kurdikysymyksen ratkaisua.
International Crisis Group pelkää Turkin ajautuvan kovaotteiseen terrorismin vastaiseen sotaan. Linjan koveneminen turkkilaisella puolella vahvistaisi kovan linjan kannattajien asemaa myös PKK:n sisällä – vaikka järjestö pitää julkisuudessa kiinni yhtenäisestä linjasta, on selvää, että kulissien takana on erilaisia näkemyksiä: kovien ja pehmeämpien otteiden kannattajia.
Syyrian kurdien autonomian etenemisestä ei ole suuria uutisia raportoitavana. He julistivat alueelleen itsehallinnon viime heinäkuussa.
Irakin kurdeilla eli Etelä-Kurdistanilla on ollut autonomia vuodesta 1991 lukien. Se on myös Turkin kurdien tavoitteena, koska yhteiselo turkkilaisten kanssa ei näytä onnistuvan. Nyt Itä-Kurdistanissakin eli Kurdistanin iranilaisessa osassa on alettu pohtia autonomiaa. Vasemmistolaista Komala-puoluetta lähellä oleva Rojhelat-nettisivusto julkaisi iranilaisten kurdi-intellektuellien vetoomuksen kansanäänestyksestä itsehallinnosta.
He toteavat vetoomuksessaan tulleensa siihen johtopäätökseen, että kurdien elämä on mahdotonta Iranin rajojen sisällä, koska sekä vallassa olevat islamistit että heitä vastustava oppositio uhkailevat heitä. Tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että nykyisen hallinnon kaatuessa Iranissa myös sen seuraaja alistaa kurdeja.
Vetoomuksen allekirjoittaneet 118 ihmistä pyytävät kansainvälisiltä järjestöiltä tukea kansanäänestyksen järjestämiseen. He eivät esitä suunnitelmaa, miten äänestys tapahtuisi. Kansanäänestyksen järjestäminen ei onnistunut Etelä-Kurdistanissa eli Irakin niin sanotuilla kiistanalaisilla alueilla (siis kurdienemmistöisillä alueilla, jotka eivät kuulu Kurdistanin autonomiseen alueeseen vaan ovat Irakin hallituksen valvonnassa), vaikka äänestys on kirjattu Irakin perustuslakiin ja paikalla oli amerikkalaiset joukot, jotka olisivat voineet valvoa sitä. Itä-Kurdistanissa kansanäänestys tuskin toteutuu ihan lähikuukausina.
Kurdit ovat kapinoineet Kurdistanin toisesta jaosta eli 1920-luvulta lähtien (ensimmäinen jako tapahtui 1514 ja toki senkin jälkeen kapinoitiin). Nykyiset kansannousut poikkeavat aikaisemmista siten, että nyt levottomuuksia on monessa Kurdistanin osassa samaan aikaan, aikaisemmin oli menossa vain yksi kapina kerrallaan. Joten alueelta riittää raportoitavaa tulevaisuudessakin.
