Paluumatkalla tärkeintä on päämäärä

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Tuomas Aivelo

Kotiinpaluuni saa vuosittain lisäjännitettä, koska kuljetan mukanani kaikki keräämäni ulostenäytteet.

Paluumatka on rasittavuudessaan lähes masentava. Työt on tehty ja olisi mukava olla saman tien kotona. Kahden ja puolen vuorokauden matka kuumassa, ahtaassa ja lentokoneessa ei ole se, mitä kaipaisi, saati tarvitsisi.

Ensimmäinen kymmenen tuntia autolla Ranomafanasta Antananarivoon tuotti ongelmia jo ennen lähtöään. Rekka oli poikittain tiellä, joten kulkupelini ei päässyt edes asemalle noutamaan minua. Kun sitten viimein pääsi, olimme jo kolme tuntia myöhässä.

Lentoa odotellessa kulutan perinteisesti vuorokauden Antananrivossa hotellihuoneessa makaamiseen ja kattoon tuijottamiseen. Tuliaiset eivät ole se asia, joka kiinnostaisi. Velvollisuudentunnossa saatan poiketa naapuriputiikin julkeanhintaisia turistikrääsämatkamuistoja vähän ostamassa. Häveliäisyyden katoamisen hyvä puoli on se, että voi mennä ravintolaan ja syödä pelkkiä alkupaloja ja jälkiruokia.

Kotiinpaluuni saa vuosittain lisäjännitettä, koska kuljetan mukanani kaikki näytteeni. Rinkan pohjalla minigrip-pusseissa on ulostenäyte jos toinenkin, tänä vuonna 1 500 kappaletta. Näytteiden kuljettamisessa ei suuremmin ole ollut ongelmia, paitsi vaihto Pariisissa Charles de Gaullen lentokentällä kirpaisee aina vähän mahanpohjasta.

Ohjaajani vinkki oli, että jos joku tullissa pohtii mitä matkatavaroissani on, kannattaa sanoa että ulostetta. Yleensä kuulemma kiinnostus lopahtaa siihen.

Nyt olen ainakin oppinut sen, että rommipullot on hyvä pakata tiivisti ja pehmeästi. Siinä missä rikkoutunut pullo ja rommi ei tuhoa kenttälomakkeiden muistiinpanoja, jotka on tehty lyijykynällä, se kyllä tekee selvää jälkeä lomakkeisiin ennalta printatusta tekstistä. Myös vanilja kannattaa pakata näistä erilleen, sillä rommi uuttaa yllättävän tehokkaasti maun pois vaniljatangoista.

Lentokenttä on Madagaskarilla haluttu työpaikka, sillä sen läpi liikkuu rahaa. Usein Antananarivon lentokentällä varastetaan mitä tahansa irtoaa matkatavaroista. Ulostenäytteeni ovat toistaiseksi selvinneet koskemattomina. Rahalla saa myös parempaa palvelua: Tulomatkalla lentokenttävirkailija ehdotti lahjusta vastaan viisumin nopeampaa käsittelyä, nyt paluureissulla lentokenttävirkailijalla oli tarjota pika-check-in 20 eurolla.

Madagaskarille matkaavan kannattaa myös varautua siihen, että lentokoneessa on paljon lapsiperheitä. Merkittävän paljon. Lento Pariisiin kestää 11 tuntia. Charles de Gaulle on ehkä ärsyttävä lentokenttä, mutta siellä on sentään Starbucks ja porttihenkilökunta osasi sanoa suomeksi ”matkatavarakuitti”.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Parasta matkassa on päätyä lopulta Finnairin koneeseen, jossa hieman äkäiset, mutta rutinoituneet (tai kuten itse sanoisin, aidot) lentoemännät luovat turvallisuuden tuntua, jota ilman on elänyt kaksi kuukautta. Ja saada Pariisiin jääneet matkatavaransa täysin ehjinä kotiin seuraavana päivänä.

Kommentoi Facebookissa
tuomas aivelo