Lennä Irakiin!

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Kristiina Koivunen

Lentomatkailu opettaa kärsivällisyyttä.

Helmikuun alussa Ruotsin televisiouutiset kertoivat kuinka joukko Ryan Airin asiakkaita haki korvauksia siitä, että yhtiön lento Charleroista Tukholmaan oli pari vuorokautta myöhässä. Yhtiö oli yrittänyt järjestää korvaavia matkoja asiakkaille. Jos Irakiin lentävien halpalentoyhtiöiden asiakkaat olisivat yhtä pontevia, Ruotsin kuluttajaviranomaisille tulisi hakemuksia kilokaupalla.

Minulle on kertynyt vuosien varrella niin paljon kokemuksia Irakin lennoista, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Kerron nyt vain muutaman välähdyksen.

Ensimmäisen kerran yritin matkustaa Kurdistanin autonomiselle alueelle Pohjois-Irakiin syksyllä 2007. Silloinen halpalentoyhtiö oli Atrosh Air, joka tunnettiin myös nimellä Ins Allah Airways. Kävin tukholmalaisessa matkatoimistossa tsekkaamassa hintoja ja päätin miettiä matkan ajankohtaa seuraavaan päivään. Samana päivänä Ruotsi kielsi lennot Irakiin, koska Atrosh Airin konetta kohti oli ammuttu ohjus.

Atrosh Air oli pystyssä vielä seuraavana keväänä, joten lähdin Erbiliin. Olo oli melko epävarma Arlandassa, kun maihinnousukortissa luki ”Bagdad”, eikä matkajännitystä vähentänyt se, ettei siinä merkittyä istumapaikkaa ollut koneessa. Mutta joku paikka löytyi ja pääsin perille.

Ennen paluumatkaa kävin ohjeiden mukaisesti lentoyhtiön toimistossa Erbilissä varmistamassa, ettei lähtöaika ollut muuttunut. Ei ollut.

”Mutta silloin lento on Tukholman sijasta Kööpenhaminaan, kai se sopii sinulle?” kysyi virkailija ystävällisesti.

Ei sopinut. Jäin suunniteltua pidemmäksi aikaa Irakiin.

Aikataulut ja kohteet ovat joustavia. Eräs tuttavani istui Erbilistä lähteneessä koneessa ja hämmästyi kuulutuksesta, että lento oli Ruotsiin eikä Saksaan, jonne hän oli menossa konferenssiin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Näiden halpalentoyhtiöiden matkoja ei voi maksaa luottokortilla. Luottokorttifirmoilla on kriteerit siitä, mitä riskejä ne ottavat. Jos lento peruuntuu, luottokorttifirma joutuu palauttamaan rahat asiakkaalle.

Vaikka matkatoimistot Erbilissä ja Sulaymaniassa myyvät menopaluulippuja, ne suosittelevat, ettei asiakas osta paluulippua – kukaan ei tiedä kuinka kauan lentoyhtiöt ovat pystyssä.

Tämä kaikki opettaa kärsivällisyyttä, joka on hyödyllinen taito kun on töissä Irakissa. Halpalentoyhtiöiden hyvä puoli on lipun halpuus. Lennon Irakiin saattaa saada 200 dollarilla.

Irakiin lentää myös kaksi luotettavaa eurooppalaista yhtiötä. Niiden liput ovat niin kalliita, että on halvempaa tulla takaisin vaikka Intian kautta. Kerran kokeilin tätä: ostin lennon Delhiin bahrainilaiselta yhtiöltä. Sillä on halpoja lentoja kaikkiin maihin, joista tulee siirtotyöläisiä Lähi-itään. Ainakin viime vuonna suomalaiset saivat Intian turistiviisumin Delhin lentokentältä. Tämä ei ollut lentoyhtiön virkailijoiden tiedossa, eivätkä he myöskään suostuneet tarkastamaan asiaa Intian ulkoministeriön nettisivulta. Istuin jo Manaman kentällä Bahrainissa Delhiin lähtevässä koneessa, kun minut haettiin sieltä pois puuttuvan viisumin takia. Onneksi seuraavaa lentoa täytyi odottaa vain kolmetoista tuntia. Tämä aika kului suurimmaksi osaksi virkailijoiden suostutteluun, että he tarkastaisivat Intian viisumikäytännöt.

Irakin lentoasemien turvallisuusjärjestelyt ovat oma lukunsa, jolle ilmeisesti vain Israel vetää vertoja. Irakilainen erikoisuus on se, että turvatarkastus tavaroiden läpivalaisuineen tehdään myös saapuville matkustajille. Erityisen tarkasti syynätään Bagdadista tulevat lennot.

Lähtörutiineihin kuuluu tavaroiden läpivalaisu kolme kertaa – tarkastusta tekeviin työntekijöihin ei luoteta. Sulaymanian kentällä ensimmäinen tarkastuspiste on kentän ulkopuolella: autot pysähtyvät ja matkustajat poistuvat niistä siksi aikaa, että pommikoira käy nuuhkimassa laukut.

Tänä talvena suorat lennot Kurdistanista Ruotsiin peruttiin useaksi kuukaudeksi. Vaikka matkatoimistossa kerrottiin, että ne aloitetaan uudestaan, päätin matkustaa Suomeen Saksan kautta. Erinäisten sattumien takia menin Erbilin kentälle useita tunteja etuajassa. Ja mitä näinkään lähtevien lentojen taulussa? ”Stockholm”!

Kädet jännityksestä vapisten menin lähtöselvitystiskille, jossa ei ollut enää matkustajia tsekkaamaan, olisiko se ehkä sama yhtiö, jolle minulla oli lippu Saksaan. Yes, se oli! Lipun vaihto onnistui viidessä minuutissa, maksoin vain lippujen hinnan erotuksen. Kiireinen virkailija ei ehtinyt kirjoittaa kuittia vaan lupasi lähettää sen sähköpostitse. Sitten laukkuni sujautettiin liukuhihnalle ja menin yhtiön virkailijan kanssa lähtöportille. Kuittia ei ole kuulunut, mutta tunnin kuluttua siitä, kun olin tullut kentälle, istuin Tukholman koneessa.

Kommentoi Facebookissa
Kristiina Koivunen