Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Salla Kärkkäinen
Viimeisiä ajatuksia Koreasta ja korealaisista.
Vuoteni Koreassa on kulunut nopeasti, ja kohta koittaa paluu toiseen todellisuuteen. Olen usein Koreasta kirjoittaessani nostanut esiin negatiivisia ilmiöitä ja asioita, joilla on shokeeraamisarvoa. Korea on suomalaisille tuntematon ja eksoottinen maa, minkä vuoksi on ollut helppoa nostaa esille erilaisuutta korostavia asioita.
Tekstini ovat keskittyneet luovimaan modernia korealaista yhteiskuntaa suomalaisnaisen näkökulmasta, mutta kuvailuista ovat puuttuneet arkipäivän kohtaamiset korealaisten kanssa. Sen vuoksi tahdon omistaa viimeisen tekstini rakastettavan, tinkimättömän, raivostuttavan ja samalla valloittavan korealaisen kulttuurin kuvailemiseen.
Ulkomaalainen on edelleen eksoottinen eläin korealaiselle. Korealaisilta saa usein kuulla ”sähän oot ihan niin kuin me”-tyyppisiä tunnustuksia tutustumisen jälkeen, koska he ovat aidosti yllättyneitä siitä, että ulkomaalainenkin voi olla ihminen. Korealaiset ovat hellyttäviä aitoudessaan, koska parasta viihdettä vanhemmalle sukupolvelle on kuulla ulkomaalainen puhumassa koreaa. Lyhytkin dialogi paikallisen ravintolan emännän kanssa saa kaikki asiakkaat höristämään korviaan ja hytkymään naurusta. Korealaisten uteliaisuus ulkomaalaista kohtaan tarkoittaa loputonta vieraanvaraisuutta ja yllättäviä palveluksia täysin tuntemattomilta ihmisiltä lähes päivittäin.
Jos minun pitää kuvailla korealaisia yhdellä adjektiivilla, se on kollektiivinen. Korealainen on laumaeläin, joka aina yksin jäädessään nukahtaa, useimmiten metroon. Kollektiivisuus tuo myös paineen seurustelusta. Korealaiset surkuttelevat sinkkuja, ja sosiaalinen paine ajaa monet seurustelemaan vain tottumuksesta. Tämän vuoksi seurustelukumppanista ei tarvitse edes erityisemmin pitää.
Korealaiset ovatkin deittailun mestareita. Tyypillinen tapa tavata vastakkaista sukupuolta on osallistua ”tapaamisiin”, jotka ovat sokkotreffien kaltainen kokoontuminen. Kollektiivisesti tietenkin, mutta niin, että tyttöjä ja poikia on sama määrä. Jos menee niin hyvin, että nähdään toisen kerran kahden kesken, se on jo ikään kuin seurustelua.
Korealaiset rakastavat tehdä pariskuntajuttuja, josta hyvä esimerkki on 14. helmikuuta vietettävä ystävänpäivä. Joku huomasi deittailukulttuurin luoman kysynnän rakkaudelle ja päätti lanseerata vuoden jokaisen kuukauden 14. päivälle ystävänpäivää vastaavan rakkauden juhlistamispäivän. Henkilökohtainen suosikkini on ”hopeapäivä” heinäkuun 14. päivänä. Pariskunnat saavat pyytää rahaa ystäviltään ulos menemistä varten ja vaihtavat hopealahjoja keskenään. Toinen suosikkini on huhtikuun “mustapäivä”, jolloin pariskuntien juhlistaessa rakkauttaan sinkkujen tulee syödä vain mustaa ruokaa.
Syrjäytyminen on Koreassa lähes mahdotonta, koska kaikki kuuluvat johonkin koulu- tai työyhteisöön. Tämän yhteisön kanssa vietetäänkin sitten kaikki työ- ja vapaa-aika. Jokainen korealainen yliopisto-opiskelija kuuluu johonkin opiskelijajärjestöön, koska nämä ihmiset muodostavat ensisijaisen sosiaalisen verkoston.
Opettajien ja oppilaiden suhde on paljon monitasoisempi kuin Suomessa, koska kun on osa kollektiivia, syntyy oikeuksia ja velvollisuuksia muita kohtaan. Koreassa opettajan vastuu yltää luokkahuoneen ulkopuolelle, koska opettajia pidetään kasvattajina sanan laajassa merkityksessä. Kun olin ensimmäistä kertaa poissa tunnilta, opettajani tiedusteli heti luennon jälkeen tekstiviestillä, onko kaikki kunnossa, koska en saapunut paikalle.
Koreassa on normaalia, että professori vie opiskelijansa syömään ja viettää vapaa-aikaansa heidän kanssaan. Me opiskelijat taas ostamme opettajanpäivänä toukokuussa professoreille heidän lempikeksejään, suklaata tai kukkia. Korealainen verkostoituminen on kokonaisvaltaista, ja se tuo vastuun oman yhteisön ihmisistä.
Korea ei avaudu ulkomaalaiselle helposti, mutta se on onnistunut valloittamaan mieleni ja sydämeni kuluneen vuoden aikana. Koreankielinen arkipäiväinen hyvästelyfraasi, jonka suora käännös suomeksi on hyvin poeettinen, sopii viimeisiksi sanoikseni Korealle. Jäävä osapuoli toivottaa lähtijän matkaan sanomalla ”menkää rauhassa”, johon lähtevän kuuluu vastata ”jääkää rauhaan”.
