Teksti Salla Kärkkäinen

Koreassa prostituutio on laitonta, mutta seksibisnes tuottaa enemmän kuin maa- ja metsätalous yhteensä.

Koreassa vallitsee vahva sukupuolietiketti, joka pitää seksin ja seksuaalisuuden tabuna. Pahennusta saa herätettyä tehokkaasti osoittamalla hellyyttä julkisella paikalla: olen kuullut korealaisten komentavan nuorta paria lopettamaan suutelemisen puistossa. Sosiaalinen kontrolli tuntuu olevan kaikkien yhteinen asia. Edelleen modernisaatiotaan läpikäyvässä maassa käydään aika ajoin keskustelua sukupuolimoraalin heikentymisestä.

Samaan aikaan Korea on maailmanlaajuisen seksinkaupan viejä, tuoja ja kohdemaa. Hallituksen vuonna 2003 julkaiseman tutkimuksen mukaan Korean seksiteollisuus työllisti 260 000 naista. Joka 25. 20–34-vuotias korealaisnainen työskentelee seksiteollisuudessa. Hallituksen arviot seksipalveluja myyvien määrästä jäävät kauas yksityisten instituutioiden arvioista, jotka vaihtelevat 514 000:sta 1,2 miljoonaan. Lukuun sisältyvät myös muualta Aasiasta Koreaan tuotavat ihmiskaupan uhrit. Tämän lisäksi seksipalveluita tarjoavia korealaisnaisia elää arvion mukaan USA:ssa yli 5000 ja Australiassa yli 1000.

Korean rikosinstituutin vuonna 2003 tekemän tutkimuksen mukaan joka viides korealaismies ostaa seksiä 4 kertaa kuukaudessa. Seksipalvelujen kysyntää lisäävät myös ympäri Etelä-Koreaa asemoidut amerikkalaisjoukot. Korean hallituksen arvio seksibisneksen tuottavuudesta, 22 miljardia dollaria vuonna 2003, on tuskin yläkanttiin. Seksiteollisuus oli vuonna 2002 tuottavampi kuin Korean maa- ja metsätaloussektorit yhteensä.

Luvut ovat hämmentäviä, kun otetaan huomioon, että prostituutio on ollut laitonta Etelä-Koreassa vuodesta 1948 saakka. Vuonna 2004 Korean hallitus kiristi prostituution vastaista lakia, minkä seurauksena seksikaupasta tuli lähinnä näkymättömämpää. Seksipalvelujen tarjoaminen siirtyi mm. salonkeihin, hierontayrityksiin ja karaokehuoneisiin, sekä internettiin.

Prostituutiolain tiukempi valvonta ei selvästi hyödyttänyt ainakaan prostituoituja, joiden työolosuhteita piilotteleminen heikensi. Itse laki on merkityksetön, kun viranomaiset jatkavat sormien läpi katsomista ja hallituksen virkamiehet jatkavat seksin ostamista. Niin kauan kuin yhteiskunnalliset asenteet ja patriarkaaliset yhteiskuntarakenteet estävät naisia tulemasta tasa-arvoiseksi työvoimaksi, prostituutio näyttäytyy myös houkuttelevalta vaihtoehdolta rahaa tarvitseville naisille. Prostituutioon yleensä hakeudutaan tai joudutaan taloudellisten olosuhteiden pakosta. Jopa koulutettujen korealaisnaisten mahdollisuus työllistyä on epätodennäköinen.

Korean hallituksen vuonna 2006 aloittama kampanja seksin ostamisen kitkemiseksi osoitti, että hallitus on kaukana ongelman ytimestä. Perhe- ja tasa-arvoministeriön kampanja lupasi maksaa yritysporukoille bonusrahaa, jos yritysjuhlissa pidättäydytään seksipalveluiden ostamisesta. Kampanja loppui lyhyeen ymmärrettävistä syistä.

Etelä-Korean hallitus jäänee ainoaksi hallitukseksi, joka on kohdellut jokaista mieskansalaistaan potentiaalisena seksin ostajana ja palkinnut kansalaisia siitä, etteivät he riko jo olemassa olevaa lakia. Hallitus oli siinä oikeassa, että prostituutio on vahva osa yrityskulttuuria. Samsungille ja ylikansalliselle saksalaisyhtiölle työskentelevät korealaiset miespuoliset kaverini ovat kertoneet, että on normaalia bisneskäytäntöä viedä asiakkaat karaokehuoneeseen. Siellä viihdyttäjä laulaa asiakkaiden kanssa ja tarjoaa seksipalveluja.

Suhtautuminen prostituutioon jakaa sukupolvia. Samsungilla työskentelevä kaverini kertoo käännyttävänsä bisneskumppaneiden hotellihuoneeseen lähettämät prostituoidut pois, mutta kokee ettei voi kieltäytyä bisneskumppaneille suoraan, koska ei halua loukata asiakkaitaan.

Vanhemman sukupolven näkemyksen tarjoaa keski-ikäinen korealaislääkäri. Toista kertaa naimisissa oleva lääkäri kertoi baarikeskustelussa ystävilleni ostavansa seksipalveluja säännöllisesti. Hän ei ymmärtänyt, miksi nuoret saksalaisherrat eivät olleet ikinä maksaneet seksistä tai aikoneetkaan maksaa.

Toivottavasti nuorilla korealaisilla on myös enemmän poliittista tahtoa muuttaa asioita.