Wien, am 24. April, 2011

Teksti Satu Taskinen

Kuka perii?

Kevät on Wienissä vihreimmillään, linnut laulavat, kukat puhkeavat kukkaan, ja mitä teen minä? Testamentin.

On pitänyt tehdä se jo kauan, mutta ajatus omasta, eräänä päivänä koittavasta kuolemasta ja siihen liittyvistä käytännön asioista ovat tupanneet siirtymään, päivästä päivään, viikosta viikkoon. Lopulta vuosia on vierähtänyt eikä mitään valmisteluja ole vieläkään tehty.

Pääsiäissunnuntaina sitten päätin, että tehdään nyt ainakin se testamentti tuosta roikkumasta pois.

Testamentin tekeminen kannattaa. Sen olen oppinut. Niin tiedotusvälineiden raporteista kuin ystävien puheista päätellen on syytä uskoa kun varoitetaan. Rekisteröimättömässä ja lapsettomassa parisuhteessa elävien kumppanien omaisuus menee kuolemantapauksen sattuessa muuten aivan jonnekin muualle – vaikka ”pankille” tai ”anopille” – mutta ei vahingossakaan sille elämänkumppanille.

Erityisesti tuo pankki perijänä kauhistuttaa. Niin on kuulopuheiden mukaan täälläpäin käynyt ihan oikeasti aikoina, jolloin vielä oli laillista avata ja hallita anonyymeja säästökirjoja. Hui!

Yksi asianajajaystävä osasi kaiken muun lisäksi muistuttaa siitäkin, että lapsettomat parit aivan liian harvoin ottavat huomioon tilanteen, jossa he kuolevat yhtä aikaa. Näinhän voi hyvin käydä esimerkiksi liikenteessä: yksi nalkuttaa ja toinen ajaa ojaan. Kuka silloin perii? Viimeisessä tahdossa se lukee, jos sen on sinne kirjoittanut.

Internetaikoina kaikki maailmassa tarvittavat tiedot löytyvät napin painalluksella, niin myös valmiit ja viranomaisten hyväksymät testamenttipohjat. Siitä sitten vain valitsee itselle sopivan mallin ja muuntaa tiedot sopiviksi et voilà!

Itävallassa on Muendliches-kuluttajanapusivun mukaan mahdollista tehdä neljänlainen testamentti. On ”toisen käden kirjoittama” ja ”omakätinen” ja ”suullinen” ja ”julkinen” testamentti.

Toisen käden kirjoittama testamentti tarkoittaa myös koneella tai tietokoneella tehtyä paperia. Siihen tarvitaan kolme todistajaa. Usein luullaan väärin, että kaksi riittää. Tässä vaihtoehdossa on muutenkin monta kohtaa, joissa voi tehdä ratkaisevan virheen. Sitä haluan välttää.

Suullinen testamentti taas on vain hätätapauksia varten, ja julkista testamenttia tarvitaan vain erikoistapauksissa.

Valitsin siis omasta mielestäni helpoimman, ”omakätisen” vaihtoehdon. Siinä testamentin tekijä voi nimetä ”universaaliperijän” ja lisäksi ilmoittaa antavansa esimerkiksi joitakin tavaroita tietyille ihmisille. Velkoja ei peritä. Lakiosuudet säilyvät.

Kuluttajia opastavan nettisivun mukaan olisi myös aina suositeltavaa ilmoittaa tehty testamentti erityiseen rekisteriin. Mutta suositus ei ole määräys, joten nimi ja päiväys alle ja valmista tuli. Ei tarvittu yhtään todistajaa.

Siellä ne nyt sitten on, oma testamentti, piironginlaatikossa. Sieltä se toivottavasti sitten löytyy, kun sitä tarvitaan.

Ja kesä saa tulla!

Kommentoi Facebookissa
Route Couture
Migration Comics