Venäläinen ”kansantaksi”

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Heikki Tuorila

Minne teidän täytyy päästä?

”You me Moika sto, fifty rubles horosho?” kuului eräs sanonta 2000-luvun alkupuolen Pietarissa, kun monen kirjava joukko tuttujani keksi selviytymisfraaseja ”kansantaksilla” ajaakseen. Moikan kanaalin varrella talossa numero 100 sijaitsi silloinen yöpaikkamme. Kyydin hinta oli viisikymmentä ruplaa ja ”horosho” intonaatiosta riippuen teki fraasista kysymyksen tai sitten yksinkertaisesti niin absurdin, että kummallista kyllä osoite aina löytyi.

”Otetaan auto” tarkoittaa auton pysäyttämistä lennosta, vähän kuin liftaisit kaupungissa – tosin suurin osa autoista pysähtyy ja hinnasta riippuen pääset lähes minne tahansa. Mitä tavallisempi auto, edelleenkin Lada, sitä mutkattomammin matka sujuu. Kuski on useimmiten kansanmies, Sergei, joka on kuin jostain suomalaisittain oudosta solidaarisuudesta valmis näkemään vaivaa haastavienkin osoitteiden tavoittamiseksi, olipa kyse sitten Pietarin lukuisista saarista kesäöinä, jolloin siltojen toiminta-ajat määrittävät saarille pääsyn, tai pikkuruisista kujista keskellä miljoonakaupunkia.

Kymmenisen vuotta sitten ”yksityisellä” pääsi kohtuullisen matkan keskusta-alueella viidelläkymmenellä ruplalla. Tätä nykyä hinta on lähes nelinkertaistunut. Tosin edelleenkin on tinkivaraa: yöaika – jolloin ”yksityistä” erityisesti käytetään, koska julkinen liikenne ei toimi – toisaalta nostaa hintaa, mutta lopulta päättäväisyys ja oikeat sanat määrittävät lopullisen hinnan. Kaiken kaikkiaan ”kansantaksi” on huomattavasti halvempi kuin virallinen taksi, jossa hinta on niin ikään useimmiten sovittavissa, matkan alussa, sillä turistilta tietenkin pyydetään hintaa.

Ei ole ihme, että autoja eksyy yölläkin Pietarin syrjäisimmillekin kaduille, kun muistaa, että lähes viiden miljoonaan asukkaan kaupunkiin mahtuu nykyään hurja määrä henkilöautoja, noin 1,5 miljoonaa – autojen määrä on kymmenkertaistunut neuvostoajoista. Ruuhkat ovat osa arkea ja polkupyöräilijät harvassa. Julkinen liikenne tarvitsee lisää resursseja, kuten lähes kaikkialla muuallakin.

Venäläinen kaksijakoisuus heijastuu ”kansantaksi”-ilmiössä. ”Kansantaksit” ovat pimeitä takseja, jotka kuitenkin tuntuisivat toimivan ja voivan hyvin käytännössä. Keskusteluissa kuuleekin usein toistuvan sanan ”periaatteessa”. ”Periaatteessa se on niin…” ja sitten alkaa asian varsinainen kuvailu, miten asiat ovat tosiasiassa.

”Kansantaksi” on esimerkki olosuhteiden mukaan muotoutuvasta ilmiöstä. Se johdattaa paikallisten ihmisten toimintatapojen jäljille ja lisännee hitusen ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta.

Kommentoi Facebookissa
heikki tuorila