Teksti Eva Nilsson

Talouskriisin keskellä eurooppalaisten on tärkeä kehittää itseään tekemällä töitä vapaaehtoisesti.

Uusi vuosi ja uudet kujeet, myös Brysselissä. Kohujen keskellä painiskeleva Unkari otti kontolleen unionin puheenjohtajuuden ja EU:n vuoden 2011 teemavuosi lanseerattiin. Tänä vuonna teemaksi on nostettu vapaaehtoistyö.

Viime vuonna yritin pariin otteeseen selvitellä, mitä käytännössä tarkoitti, että vietimme Euroopan köyhyyden vastaista teemavuotta. Asia ei koskaan oikein selvinnyt. Entä sitten vapaaehtoistyön teemavuosi? Siinä vasta pähkinä.

Komission mukaan vapaaehtoisuus on valittu teemaksi muun muassa siksi, että vapaaehtoistyöskentely voi parantaa ihmisten työtaitoja ja edistää työllistymistä. Tämä on erittäin tärkeää nyt talouskriisin aikaan, jatkaa komission tiedote. Vapaaehtoistyöllä on kuulemma tärkeä rooli niinkin monella sektorilla kuin koulutus, nuoriso, kulttuuri, urheilu, ympäristö, terveys, sosiaalityö, kuluttajaturva, humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö, tutkimus, mahdollisuuksien tasa-arvo ja ulkosuhteet.

Siis hetkinen. Tajusin, että olen itsekin tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Nuorempana puuhastelin muun muassa nuorison, kulttuurin, ympäristön ja joskus urheilunkin parissa. Ja kävinhän jopa monella ensiapukurssilla, joten olin varmaan vapaaehtoistyöläinen terveyssektorillakin. Erona vaan oli, että sillon (ja edelleen?) näitä asioita kutsuttiin harrastuksiksi. Joskus jopa aktivismiksi. Tai ehkä niitä ei oikeastaan kutsuttu millään nimikkeellä, koska ne olivat osa normaalia arjen kulua.

Vapaaehtoistyöksi tunnistin vaan työni tansanialaisessa katulapsikodissa, joka ehkä sopii kategoriaan ”kehitysyhteistyö”. Tutkimustyötä en onneksi muista tehneeni ilmaiseksi, mutta sekin saattaa sattua omalle kohdalle tulevaisuudessa, ellen vaihda alaa luonnontieteisiin ja keskity innovaatioiden kehittelyyn.

Toisaalta komission asenne ei kovin paljon yllätä. Vapaaehtoistyön hehkuttaminen on selkeää jatketta filantrooppi-yhteiskunnan kehitykselle, jossa yhteiskunnan hyvinvointi on entistä enemmän yksityisten toimijoiden vastuulla. Rikkaat antavat rahaa ”hyvään tarkoitukseen” ja rahoilla rahoitetaan yleishyödykkeitä ja palveluita niin kotona kuin kehitysmaissakin. Palveluita tuottavat palkattujen työntekijöiden rinnalla hyväntahtoiset vapaaehtoiset. Nämä hyväntahtoiset vapaaehtoiset ovat yleensä tarpeeksi varakkaita työskennelläkseen ilman palkkaa.

Ilmaisen työvoiman käyttäminen alalla kuin alalla on myös nykyään laajalti hyväksyttyä. Jos työttömät ja vastavalmistuneet ovat tarpeeksi kauan vapaaehtoisia ja kehittävät siten työtaitojaan, voivat he joskus päästä palkkalistoillekin. Onhan Brysselissäkin suuri palkattomien työntekijöiden joukko, kun niin EU-instituutiot kuin järjestöt ja yrityksetkin rekrytoivat epätoivoisesti työkokemusta haluavia opiskelijoita ja vastavalmistuneita palkattomiin harjoitteluihin.

Vapaaehtoistoiminnalla edistetään komission mukaan myös ”mahdollisuuksien tasa-arvoa”. Wikipediasta löytyi tälle mystiselle ilmaukselle määritelmä:

”Mahdollisuuksien tasa-arvo on ajatus, jonka mukaan kaikille ihmisille tulisi taata tasavertaiset lähtökohdat tavoitella omaa hyväänsä yhteiskunnassa. Esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunta pyrkii edistämään mahdollisuuksien tasa-arvoa maksuttoman koulutuksen avulla, jotta myös köyhien perheiden lapset saisivat mahdollisuuden korkeaan koulutukseen. Suomalaisessa poliittisessa kentässä näkyvimpänä kokoomus on sisällyttänyt ajatuksen periaateohjelmaansa. Se on myös yksi kokoomuksen julki tuomista arvoista.”

Ei kai tässä sitten muuta, kun että käärikäämme hihat ja ryhtykäämme rakentamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa vapaaehtoisvoimin. Se tulee huomattavasti hyvinvointiyhteiskuntaa halvemmaksi. Ja muistakaamme, että harrastamisen, hauskuuden ja nauttimisen lisäksi kannamme harteillamme vastuun yhteiskunnasta ja omasta CV:stämme.

Lisätietoa eurooppalaisesta vapaaehtoistyön teemavuodesta löytyy täältä. Sivustolta löydät myös ohjeet, joiden avulla voit lähettää oman vapaaehtoistyötarinasi julkaistavaksi inspiraatiolähteeksi muille vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille.