Oma maa mustikka, muu maa mansikka

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Satu Taskinen

Kummajaisia kokovartalopeileissä

Ihmiset matkustavat mielellään vieraisiin paikkoihin. Siellä ensi alkuun ihastellaan kotimaasta poikkeavia seikkoja, yleensä säätä, ruokaa, hintoja. Tehdään ostoksia, katsellaan arkkitehtuuria, bongataan kulttuurikohteita ja nähtävyyksiä.

Ihastuksen lisäksi ihmetellään vieraan yhteiskunnan tapoja toimia. Harrastetaan vertailua: katso ei meillä vaan ole postilaatikoissa kahta eri reikää, mutta ihan hyvä idea. Nämä tarjoilevat kahvin lasissa, ei meillä vaan. Nämä ovat pidempiä kuin me ja asuvat silti ahtaammin, minä en pystyisi kyllä. Osaavat täällä huomattavasti paremmin kieliä, se on selvää.

Vertailuun kuuluu, että jokin huonompi ja toinen parempi. Niinpä, kun matkailija alkaa väsyä ja hänen jalkansa särkeä – sillä voimia tuo kaikki outouteen sopeutuminen ja sopivien kohteiden etsiminen toki vie! – ihastuminen alkaa helposti muuttua vihastumiseksi. Mistä olisi pitänyt arvata, ettei täälläpäin aamiainen kuulukaan automaattisesti hotellin hintaan? Ei kukaan voi kokoajan varoa, ettei joku pyöräilijä aja päälle, täällähän pitää olla silmät selässäkin! Caesar-salaattiin kuuluu parmesania, missä se muka tässä annoksessa on? Kyllä meillä vaan ei kitsastella parmesanin kanssa, sehän on jokaisen salaatin a ja o. Muka juustomaa ja sitten tällaista!

Vieraus haittaa orientoitumista, kun oikein missään ei ole rutiinia tai helpottavia rituaaleja. Se on selvää. Pienetkin askeleet vaativat ajattelemista ja uuden oppimista. Kun kaikki ei heti onnistu, alkaa motkotus.

Jos jossain vaiheessa kaiken kumman keskellä kuitenkin onnistuu vähän rentoutumaan – ehkä ihan kaiken ei tarvitse olla kokoajan täydellisesti hanskassa? – ja harmistumisesta pääsee yli, voi vertailun ja kaiken ”tajuamisen” ehkä kerta kaikkiaan unohtaa. Jäljelle jää huomiointi ja kimppu uusia mahdollisuuksia. Ymmärrys, ettei omassakaan elämässä kaikki ole taivaan kivisiin kirjoihin hakattu, vaan melkein mikä tahansa asia voisi oikeastaan olla ainakin vähän toisin.

On todella olemassa paikkoja, joissa portaat ovat aina liian kapeat. Joissa turisteja neuvotaan kadulla pyytämättä. Joissa ikkunoita ei koskaan peitetä verhoilla. Kioskeissa myydään pikaruokana silliä. Kaikki asiat polkupyöristä vessan oviin ja ulko-ovien käsitukiin koristellaan. Kissoille perustetaan oma museo. Ihmiset ovat samaan aikaan provokatiivisia ja aivan tavallisen arkipäiväisiä. Hotellihuoneen jääkaappi tietää automaattisesti, kun sieltä poistetaan yksikin tuote ja lähettää tiedon ostoksesta välittömästi respan tietokoneeseen.

Vieras paikka ja sen ihmiset ovat kuin elävä 360 asteen kokovartalopeili. Sen lisäksi, että toisaalle mennään tutustumaan johonkin ”muuhun”, siellä helposti alkaa tutustua omaan itseen. Halusi tai ei. Mahdollisuudet ajatella, olla, käyttäytyä ja elää moninkertaistuvat jo pelkästään, kun menee kahvilaan ja tilaa siellä juoman. Ei ole pakko olla ”näin”. Voi olla myös ”noin”. Monet muutkin ovat.

Kommentoi Facebookissa
satu taskinen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.