YleinenKirjoittanut mimosa lindstrom

Huoletonta iloa muksuista mummoihin

Lukuaika: 2 minuuttia

Huoletonta iloa muksuista mummoihin

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Mimosa Lindström

Ilo on hetkissä ja joskus niin pienestä kiinni.

Tämä viikko alkoi rytisten kahdella opintoretkellä. Maanantaina ahdettiin muutaman kollegan kanssa kuusitoista 6–9-vuotiasta energiaa pursuavaa nassikkaa combiin ja ajettiin eläimiä ihastelemaan Huachipan eläintarhaan. Päivä oli aurinkoinen, lapset iloisia ja opas mahtava. Kaikesta ja kaikista oltiin innoissaan. Sama ilmiö toistui seuraavana päivänä kuuden hieman vanhemman kuvaamataidontuntien oppilaan kanssa Liman taidemuseossa.

On vallan ihastuttavaa katsella lapsen riemua pienistäkin asioista. Varsinkin täällä, paikassa jossa köyhyys ahdistaa aikuista ja vanhemmat ponnistelevat saadakseen leivän pöytään. Ja se näkyy usein uupumuksena kasvoilla ja ilottomuutena arjessa.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Keskiviikkona vaihtuivat vekarat vanhuksiin ja saimme kokea että varttuneempikin väki osaa täällä ottaa ilon irti pienistä asioista. Rypyt kertovat eletyistä vuosista ja rankoista ajoista, mutta kun jalka vielä nousee, sitä nostetaan ja laitetaan vaikka tanssiksi, jos kyetään. Elämän sen hetkisistä olosuhteista huolimatta.

Parin tunnin aamuruuhkassa hikoilun jälkeen saavuimme Los Martincitos-järjestön porteille Villa el Salvadoriin. Avara sisäpiha oli täynnä harmaita hapsia, kävelykeppejä, hartiahuiveja ja ennen kaikkea valloittavia hampaattomia hymyjä. Tunnelma oli lämpöisen kotoisa ja vastaanotto innostunut.

Los Martinciton sisäpihan aamupäivä.

Los Martincitos on toiminut vuosikymmeniä kauemmin kuin vajaa parivuotias Light and Leadership ja järjestää opetusta ja aktiviteetteja lasten sijaan alueen vanhemmalle väelle. Kolme kertaa viikossa järjestettävä päiväohjelma alkaa kello kahdeksan aamupalalla ja päättyy lounasteluun puolenpäivän aikaan. Välillä pelataan, opetellaan kirjoittamaan ja laskemaan sekä taiteillaan muun muassa koruja ja ruukkuja. Tärkeää on yhteisöllisyys, kokoontuminen ja yhdessä tekeminen. Hetkestä nauttiminen.

Maaliskuussa syntymäpäiviään viettävät saivat kakun kynttilöillä ja pienen paketin.

Naiset taiteilemassa koruja.

Yksityiskohtaiset ruukut vaativat uskomatonta tarkkuutta ja keskittymiskykyä.

Kokemus vanhusten kanssa oli kaikille meille avartava ja innostava. Lounaan jälkeen Huaycaniin palasi iloinen joukko vapaaehtoisia. Lapset nauttivat hetkistä kaikesta ympärillä tapahtuvasta huolimatta mutta nuo muorit ja vaarit taitoivat saman asian ja saivat iloisen huolettomuuden tarttumaan myös meihin. Ainakin hetkeksi.

Villa el Salvador sijaitsee noin 32 kilometriä Liman keskustasta etelään. Kaupunginosana se on saanut alkunsa samaan tapaan kuin Huaycan 80-luvulla. Andeilta tulevat perheet ajettiin kaupungin ulkopuolelle tilanpuutteen vuoksi. Nykyään Villa el Salvador on 381 790:llä asukkaallaan paitsi noin kolme kertaa suurempi myös kehittyneempi kuin noin 180 000:n asukkaan Huaycan. Luokituskaan ei ole Huaycanin tapaan shanty town (hökkelikaupunki) vaan a low income residential district, vapaasti käännettynä pienituloisten asuinalue.