Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Miksi muun maailman pitää välittää Amerikan luottoluokituksesta?
Jos Yhdysvallat olisi alkoholisti, muut maailman maat olisivat aikoja sitten istuttaneet sen alas, käskeneet sen lopettaa pelleily ja mennä AA-kokoukseen. Mutta kun kyseessä on holtiton rahankäyttö, Amerikka on saanut temmeltää viime vuosikymmenen kuin sika pellossa kuluttaen rahaa, jota sillä ei ole – eli velkaa – kahteen sotaan ja lukuisiin kotimaan projekteihin.
Lopulta viime perjantaina tapahtui rankemmanlainen interventio, kun Standard & Poor’s laski Amerikan luottoluokituksen AAA-luokasta AA+-luokkaan. Yhdysvalloilla on ollut korkein mahdollinen luokitus 70 vuotta, ja sen laskeminen tulee täräyttämään sekä Amerikan että koko maailman taloutta.
Matalampi luottoluokitus tarkoittaa, että Yhdysvaltojen on kalliimpaa lainata rahaa esimerkiksi sosiaaliturvasysteeminsä ylläpitämiseksi. Myös yksittäisten amerikkalaisten on tyyriimpää ottaa lainaa, koska korot nousevat. Osavaltiot ja kaupungit joutuvat samasta syystä perumaan monet rakennushankkeet, jotka olisivat luoneet kipeästi kaivattuja työpaikkoja.
Jos tämä olisi tapahtunut ennen vuoden 2008 finanssikriisiä, vaikutukset olisivat olleet vähemmän vakavat. Nyt joka kymmenes amerikkalainen on ilman työtä, ja talouskasvu oli kesäkuussa hitainta sitten vuoden 2008. Toisin sanoen, maa makaa jo katuojassa, ja nyt sen päälle alkaa sataa räntää.
Mutta miksi suomalaisten ja muunmaalaisten pitäisi välittää tienpenkalla rohjottavasta Amerikasta? Monestakin syystä. Ensinnäkin, Yhdysvallat on edelleen maailmantalouden moottori, ja edessä saattaa nyt olla yhtä paha tai pahempi lama kuin vuonna 2008. Tämä heikentäisi myös Suomen taloutta. Toisekseen, Etelä-Euroopan maat ovat jotakuinkin yhtä syvällä talouden katuojassa kuin Yhdysvallat, ja maailmantalouden hidastuessa Kreikan, Portugalin, Italian ja Espanjan ahdinko tulee vain kasvamaan. Euroopan unionin, ja Suomen, pitää pian tehdä lisää vaikeita päätöksiä siitä miten, jos mitenkään, eteläisiä jäsenvaltioita tuetaan.
Harvardin yliopiston ekonomistin Ken Rogoffin mukaan länsimaiden pitäisi itse asiassa lakata ajattelemasta nykyistä taloustilannetta lama–talouskasvu-kaavalla. Rogoffin mukaan ”suuri lama” (Great Recession) ei ole enää oikea käsite, sillä monet länsimaat ovat ”suuren supistuksen” (Great Contraction) aikakaudessa. Lama loppuu joskus, mutta suuri supistus saattaa olla pysyvä taloudentila – ”the new normal”, Rogoff varoittaa. Suurin osa amerikkalaisista – kuten kreikkalaisistakin – uskoo kuitenkin kyseessä olevan vain pienen töyssyn talouskasvun moottoritiellä.
Keskellä tätä sotkua amerikkalaispoliitikkojen touhut muistuttavat Titanicin kansituolien järjestelyä. Republikaanit ovat käyttäneet laskelmoidusti Yhdysvaltain velkakriisiä oman agendansa ajamiseen, tarkoituksenaan supistaa valtionhallinto minimiin. Köyhille suunnatut ohjelmat ovat olleet konservatiivien leikkauslistan kärjessä, ja Obama on pettänyt suuren osan kannattajakunnastaan suostumalla oikeistosiiven vaatimuksiin.
Typerintä republikaanien toimissa on se, että he tuuppaavat mieluummin Amerikan ja koko maailmantalouden ruopakkoon ennen kuin nostavat varakkaimpien amerikkalaisten veroja. No, nyt kun kaikkien amerikkalaisten on vaikeampaa saada luottoa, myös verot tulevat nousemaan valtion välttämättömien tehtävien rahoittamiseksi. Ehkä tämä on konservatiivien käsitys demokratian levittämisestä: Heidän typeryydestään kärsii tasapuolisesti koko maailma.
