Ylistys Tokiolle

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Siru Valleala

Hyvästi Tokio, hyvästi Japani – ja kiitos kaikille! Arigatou!

Olen nyt sanonut sayonara nousevan auringon, hihnalla kulkevan sushin, megafonilla möykkäävien mainostajien, öisen valoloiston, täydellisten kynsien ja harmonisten puutarhojen maalle. Japani on jäänyt taa ja Suomi saapunut eteen. On aika luoda viimeinen katsaus kahden vuoden kokemusryöppyyn, joka on ollut elämäni antoisin. Vaikka olen ottanut usein esille Japanin heikkoja kohtia ja ristiriitojen repimän yhteiskunnan parannuspaikkoja, on totinen totuus se, että Japani ja Tokio ovat kaikkeudessaan maailman upeimpia kohteita!

Juuri nyt, muuttohässäkän keskellä, minulla ei ole ikävä. Mutta kohta on, on varmasti. Tokio on ihmeiden kaupunki, mutta samalla kotoisa ja arkinen, helposti elettävä. Listasin viisi kohtaa, joiden vuoksi rakastin ja tulen aina rakastamaan tätä uskomatonta Japanin pääkaupunkia:

1. Yllätyksellisyys ja vaihtelu

Tokion monipuolisuus hämmentää, mykistää ja ihastuttaa ikuisesti. Tylsyys on kaupungille vieras sana. Vaikka Tokiossa asuisi vuosia, saattaa lähikulman takaa löytyä äkkiä yllätys. Itse asuin omalla asuinalueellani 1,5 vuotta, ennen kuin satuin löytämään viereisestä korttelista kivan kylpylän. Tokiossa eläminen on ainaista seikkailua. Siihen saattaa jäädä koukkuunkin. Onneksi elämysten runsautta taltuttaa arki, jonka ihmismieli luo lähes jokaisessa elämäntilanteessa. Omalla kohdallani arki saattoi jumituttaa sisätilaan jopa kolmeksi vuorokaudeksi putkeen. Kun menin ulos, koin aina sokin: kotona oli Suomi ja kirjoittaminen suomeksi, ulkona Japani kaikessa kuhinassaan, tuoksussaan ja tohinassaan, jo hetkeksi unohtuneena!

2. Viihde ja hupi

Tokiossa kukaan ei jää kotiin – ainakaan kolmea vuorokautta pitemmäksi aikaa. Vilisevä viihdetarjonta ja hauskanpitovalikoima ovat vailla vertaa. Jokaisena viikon iltana ohjelmassa on lukuisa määrä keikkoja, esityksiä ja tapahtumia jokaisessa Tokion kolkassa. Vuodenaikoihin liittyvät matsurijuhlat, ilotulitukset ja puistobileet seuraavat syklisesti toisiaan. Usein biletykseksi riittää vain liittyminen mukaan Shinjukun tai Shibuyan alkuiltaiseen katuvilinään. Japanilaisten tapa lähteä neljän seinän sisältä ulos, yhdessä ystävien kanssa, harrastamaan, syömään ja puuhailemaan, on ihana. Kotisohvalla löhöilyä ei arvosteta, vaan rentoutuminen ja lepo löytyvät aktiivisesta, hauskasta toiminnasta. Tuskin missään muualla on yhtä paljon pelisaleja, keilahalleja, urheilumahdollisuuksia, elokuvateattereita, klubeja, ravintoloita, kahviloita, karaokepaikkoja ja tietysti ostoskeskuksia. Hauskaa voi pitää jopa temppeleillä, joilla järjestetään usein hulvattomia, tanssin ja saken täyttämiä festivaaleja.

Huomaan itsekin, ettei suomalainen tapa istua iltaa kotona sovi minulle enää. Tahdon mennä, nähdä, kokea ja tavata – siis elää! Toiminnallisuus piristää paljon enemmän kuin jumittava laiskamatoilu. Siis mangakahvilasta kummitusravintolan kautta keikalle, karaokeen ja keilaamaan!

3. Keittiön ihmeet

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Tokiolaiset syövät aina, eivätkä liho koskaan. Ruokaa tässä herkkukaupungissa kannattaakin nauttia aina, kun vatsassa on taas tilaa: raamenkeittoa, okonomiyaki-munakasta, yakisoba-nuudeleita, sashimia, leivonnaisia… Myös olut ja sake ovat mainioita makumatkakumppaneita. Vaikka japanilaiset kokkaavat mielellään, ulkona syömistä arvostetaan myös suuresti. Ruokaa ja siitä puhetta ei voi koskaan olla liikaa.

Nyt Suomessa, suomalaisen hellan äärellä koen kuitenkin myös syvää iloa siitä, että saan leipoa tutuilla jauhoilla ja muilla tuotteilla täysjyväistä leipää ja kokata juustoisia gratiineja. Mutta ilman tiettyjä japanilaisia tuotteita välineitä – soijakastiketta, riisimaustetta, seesaminsiemensalaatinkastiketta, sobanuudeleita ja riisinkeitintä – en tulisi enää toimeen!

4. Rauhan keitaat

Estetiikan ihmelapsi Tokio yllättää betoninharmaassa katukuvassa tämän tästä: upeasti suunnitellut puutarhat, puistot, lammet ja temppelialueet rauhoittavat hetkessä. Vaikka Tokio ei ole kaunis kaupunki, siitä löytää harjaantuneella silmällä erilaista, urbaania kauneutta. Idän hökkelikujat tai lännen lasinen kimallus eivät kenties ole kauneutta puhtaimmillaan, mutta hökkeleiden pihamaiden säntilliset, vehreät bonsaipuutarhat tai pilvenpiirtäjien anniskelema näkymä aina kauas vuoristoon ja pilviin saakka ovat kauneutta. Kaupungin keskustoissa taas hengittävät puistot ja puutarhat, joiden harmoniassa mieli jäsentyy kuin itsestään.

Japanilainen estetiikka on minimalistista, mutta sillä on aina tarkoitus. Pienessä yksityiskohdassa voi nähdä suuren avaruuden, jos jaksaa katsoa ja keskittyä. Keväällä perustan parvekkeelle puutarhan. Japanilaiseen tapaan tiedän, että puutarhan voi perustaa ihan minne vain. Betonin keskelle, karuuden lomaan, siitä se versoo ja kohoaa, muistuttaa.

5. Syke ja liike

Urbaani syke imaisee tokiolaisen mukaansa. Vaikkei itse olisikaan kaikkialla kaiken aikaa, joku on. Se ajatus lohduttaa, että tälläkin hetkellä, kun itse väistelen kahden ihmisen muodostamaa ruuhkaa Helsingin keskustassa, vilisee Tokion kaduilla ihmismassa-armeija toistensa lomassa sujuvasti soljuen, aivan kuten ennenkin. En ole enää virran mukana, mutta Tokio on, se elää, liikkuu, sykkii ja säkenöi.

Luulen, että ensimmäisiä kaipauksen kohteita tuleekin olemaan tämä suurkaupungin liike. Vauhdikas, voimallinen ja jatkuva liike, joka nappaa niskasta kiinni ja saa mielen täyteen energiaa ja vahvaa halua elää.

_______________

Tokiossa on juuri nyt pimeää, Suomessa hämmentävän valoisaa. Tokiossa on kuuma, vieläkin, Suomessa ei, ei enää. Tokiossa aika kuluu nopeasti ja välkkyen, Suomessa tuijotan takapihan kelmeää puistoa minuuttikaupalla ja kuuntelen hiljaisuutta. Kumpikin kelpaa, mutta nyt on valon, viileyden ja hiljaisuuden vuoro.

Kiitän kaikkia lukijoita yhteisestä pitkästä taipaleesta. Menkää ja kokekaa Tokio ja sen rakastettavat ristiriidat, menkää ihan itse ja eläkää omin silmin ja sydämin. Takaan, että kokemus kolahtaa!

Kommentoi Facebookissa
siru valleala