Teksti Anna Palmén

Kauneinta Gazassa on meri.

Aasilla kulkeva vanha mies köröttelee vastaan, kun ylitämme Erezin raja-aseman Israelin ja Gazan välillä. Vuosien odotuksen jälkeen olen vihdoinkin Gazassa. Olo on epätodellinen ja tuijotan auton ikkunasta kadulla leikkiviä lapsia, tuoreita vesimeloneja, ränsistyneitä taloja ja kaupunkia, joka yrittää elää saarrosta huolimatta.

Yllätyn siitä, että tuhoutuneita taloja näkyy vähän, vaikka sodasta on vain reilu vuosi. En ehkä liiku kuitenkaan alueilla, jotka tuhoutuivat pahasti Israelin armeijan tulituksessa. Egyptistä Gazaan kulkevat tunnelit toimivat tällä hetkellä melko hyvin ja niiden läpi kuljetetaan ruokaa, vettä, lääkkeitä, autoja ja jopa ihmisiä.

Supermarkettien hyllyt ovat täynnä, vaikka kylmäkaappi onkin sanonut itsensä irti. Brittiystäväni löytää paikallisesta kaupasta englantilaisia tuotteita, joita hän ei ole ikinä nähnyt Länsirannalla. Kaupan ulkopuolella roikkuu tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, kaikki suoraan gazalaisilta viljelijöiltä. Kalatorilla käy kuhina, kun paikalliset miehet taistelevat tuoreesta kalasaaliista.

Kauneinta Gazassa on kuitenkin meri. Se antaa paikallisille voimaa ja auttaa jaksamaan vaikeassa arjessa. Ajamme merenrantatietä melkein Egyptin rajalle saakka, ja maisemat ovat upeat. Miten suosittu ja upea lomakohde Gaza voisi olla, jos Israelin saartoa ei olisi. Rannalla näkyy palestiinalaisia, jotka ovat pukeutuneet farkkuihin ja pitkiin paitoihin. Tällainen on gazalaisten rantalook.

Gazan kaistalla valtaa pitävä islamistinen Hamas kontrolloi tarkkaan sitä, miten ihmiset pukeutuvat, kenen kanssa he liikkuvat ja miten käyttäytyvät. Hamas pidätti viime vuonna gazalaisen toimittajatuttuni, joka käveli rannalla miespuolisten ystäviensä kanssa. Hänet on myös kutsuttu Hamasin tapaamisiin, jossa on sensuroitu hänen kirjoituksia ja lehtitekstejä. Eronnut, 5-vuotiaan pojan äiti on taistelija, joka ei välitä Hamasin uhkauksista. Hän ei käytä pään peittävää huivia ja on myös sen vuoksi Hamasin mustalla listalla. Hän on matkustellut maailmalla, mutta Gaza on toimittajanaisen koti, josta hän ei halua koskaan muuttaa pois.

Gazalaisen vuokra-asuntomme ikkunoista avautuu upea näkymä Välimerelle. Talon katolla muutama ulkomaalainen pitää kuntopiiriä suojassa Hamasin katseilta. Illallisen nautimme viiden tähden hotellin ulkoterassilla, joka sijaitsee aivan meren rannalla. Tunteet ovat pinnassa, kun katselemme rannalla leikkiviä palestiinalaislapsia.

Seuraavana päivänä paikalliset tuttavamme hyvästelevät meidät Erezin raja-asemalla ja huikkaavat ma’salaam. Me ylitämme rajan, mutta he eivät. Sen hyväksyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.