Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Veli Itäläinen
Liikennepoliisin murhasta alkoi viiden primorjelaisen nuoren miehen lyhyt sota.
Kesäkuun alussa koko Venäjän huomio kääntyi kaukaiseen Primorjeen, Dersu Uzalan maisemiin, missä viisi 18-22 vuotiasta nuorukaista julisti sodan koko liittovaltiota vastaan.
Tapahtumat alkoivat Spasskin alueella 8. kesäkuuta, jossa yksi liikennepoliisi ammuttiin ja toista haavoitettiin automaattiaseilla. Myöhemmin saman ryhmän piikkiin laitettiin myös Rakitnojen kylässä 27. toukokuuta ammuttu poliisi, kaksi viikkoa tätä ennen Jakovlevskin alueella tehty, yhtä poliisia haavoittanut hyökkäys poliisiautoa vastaan, tuhopoltto poliisiasemaa vastaan Varfolomejevkassa ja poliisiauton ampuminenn Hvalynkan kylässä.
Spasskin tapahtumista alkoi Venäjän kaukoidän historian ehkä massiivisin poliisioperaatio, johon osallistui lähteistä riippuen 300-1500 poliisia. Kaksi ryhmän jäsenistä joutui pian poliisin haaviin, ja loput kolme saarrettiin kerrostaloasuntoon Ussuriskin kaupungissa, jossa käydyssä laukaustenvaihdossa haavoittui viranomaisten mukaan kaksi poliisia. Kaksi ryhmän jäsentä löytyi asunnosta kuolleina – viranomaisten mukaan he tekivät itsemurhan – ja viimeinen, 20-vuotias Aleksandr Kovtun antautui 12. kesäkuuta keskusteltuaan puhelimitse äitinsä kanssa.
Virallisen version mukaan kyse oli rikollisjoukkiosta, jonka tiliin on laitettu pitkä lista selvittämättömiä ryöstöjä vuoden alusta asti. Uskottavampi on kuitenkin nationalististen sivustojen (esimerkiksi tämän fanisivuston) versio, jonka mukaan kyse oli poliittisesta ryhmästä, joka julisti sodan Primorjen raakoja ja korruptoituneita poliiseja vastaan.
Tämän version puolesta on puhunut esimerkiksi medialle haastatteluja antanut Vladimir Savcenko, kiinniotetun 18-vuotiaan Roman Savcenkon isä. Romanin isoveli kuoli epämääräisissä olosuhteissa poliisilaitoksella, ja tapausta ei koskaan selvitetty. Nationalististen sivustojen mukaan monilla muillakin ryhmän jäsenillä on omakohtaista kokemusta poliisin mielivallasta – Vladimir Iljutikovin isä joutui myös poliisin tappamaksi, laskuvarjojääkäri Aleksandr Sladkihia yritettiin lavastaa syylliseksi varkauteen, Aleksandr Kovtun ja Andrei Suhorada olivat myös joutuneet miliisin pahoinpitelemiksi. Suhorada osallistui Kansallisbolshevistisen Puolueen (ks. blogikirjoitukset Venäjä on kaikki… ja Totalitarismin hillitön charmi) toimintaan Moskovassa 2003-2004, ja 2006-2008 hyökkäili poliisien ja ulkomaalaisten kimppuun Vladivostokissa radikaalien nationalistien riveissä.
Osa näistä taustoista voi olla sepitettyjä, mutta tarinoina ne ovat aivan liian tavallisia, ja on selvää, että Venäjällä kuka tahansa voi milloin tahansa joutua poliisin mielivallan uhriksi. Siispä paikallisilla keskustelufoorumeilla reaktio partisaanien toimintaan on ollut ymmärtäväinen, suorastaan innostunut.
Ja juuri tämä nettiyleisön reaktio tekee tapahtumasta huomionarvoisen – Pohjois-Kaukasiassa samanlaisia iskuja tehdään kaksi joka päivä (Demaribobrikoffin ongelmat Kaukasuksella), ja natsitkin ovat Venäjällä viimevuosien aikana ampuneet, polttaneet ja räjäyttäneet vaikka ketä ja vaikka mitä. Mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun jonkun maanalaisen nationalistisen ryhmän toiminta on saanut pääosin positiivista huomiota – kansan enemmistö ei vielä ymmärrä siirtolaisten ja kodittomien tappamista eikä homojen pieksämistä, mutta poliisin mielivallasta kaikki ovat saaneet tarpeekseen. Reaktio netissä on ollut niin voimakas, että jopa viranomaiset ovat joutuneet kommentoimaan sitä, tosin toistaiseksi vain yksityishenkilöinä.
On varmaa, että lyhyeksi jääneelle Primorjen sissiliikkeelle tulee löytymään jatkajia. Voi olla, että hyökkäykset liikennepoliisien asemia vastaan yöllä 12. kesäkuuta Permin ja Jekaterinburgin välisellä tiellä ja Marevskin alueella Nižni Novgorodin läänissä olivat myös poliittisia iskuja – ensimmäisessä viisi hyökkääjää tappoi yhden poliisin, toisessa kaksi poliisia haavoittui.
On aivan mahdollista, että nationalisteja ovat iskuihin inspiroineet nimenomaan Pohjois-Kaukasian islamistit, jotka ovat jo vuosia käyttäneet samaa taktiikkaa. Venäjän natsit ovat jo kauan ihailleet sekä Tšetšenian separatisteja että Al-Qaidaa: keneltäpä muulta he olisivat keksineet teloitusvideoiden levittämisen netissä ja esimerkiksi Tadžikistanilaisen siirtotyöläisen kaulan katkaisun joulukuussa 2008.
Ehkä paradoksaalista, mutta Venäjän nationalisteilla ja islamisteilla on myös selvästi yhteisiä intressejä: molemmat vihaavat Kadyrovien klaania, ja kun Moskovan kaupunki päätti nimetä kadun uudella Butovon asuinalueella vanhemman Kadyrovin kunniaksi, nationalistit järjestivät protesteja. Eikä kansallismielisillä välttämättä ole mitään Pohjois-Kaukasian separatismia vastaan, esimerkiksi ”Laittoman siirtolaisuuden vastainen liike” DPNI on vaatinut Tšetšenian erottamista Venäjästä ja sen eristämistä piikkilangalla. Saa nähdä, näemmekö islamistien ja venäläisten nationalistien päämäärien ja toimintatapojen konvergenssin seurauksena joskus myös läheisempää yhteistyötä.
PS: Loppukevennykseksi voi katsoa videota Vojna- (eli Sota-)ryhmän ja DSPA:n (eli Pjotr Aleksejev-Vastarintaliikkeen) yhteisestä performanssista ”Kyrpä FSB:n vankina” (alla, valokuvia täällä.) Nevajoen 65-metrinen silta maalauksineen nousi yöllä 14. kesäkuuta vastapäätä Pietarin FSB:n ”Isoa taloa”, jonka katolta 1930-luvun folkloren mukaan näkee Siperiaan asti.
